Elämää ja politiikkaa

Säästölistojen syksy 2009

2009-10-02T21:44:00.000+03:00

Jälleen kerran, kuin huomaamatta kesä on vaihtunut syksyksi ja olemme vinhaa vauhtia liukumassa kohti talvea. Syksyn tulon huomaa monessa asiassa. Lehdet alkavat kellastua, ilmat kylmetä ja peltomaisema muuttaa muotoaan. Kuntapolitiikassa syksyn tulon huomaa kaikkein selkeimmin kokoustahdin kiristymisenä ja entistä paksumpina esityslistanippuina. Tulevan vuoden talousarvio alkaa puhututtaa niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla. Tänä syksynä tavanomainen budjettikeskustelu, niin eduskunnassa kuin kunnissakin, saa aivan uudenlaista potkua vallitsevasta talousahdingosta, joka koettelee kaikkia kansalaisia. Kunnissa joudutaan näin syksyn tullen miettimään toden teolla miten tuleva vuosi selvitään.

On selvä asia, että monessa Hämeen kunnassa joudutaan vähintäänkin harkitsemaan kunnallisveroprosentin korotusta, mutta säästötoimia miettiessään kuntapäättäjät joutuvat tekemään ankaria valintoja myös siitä, minne säästötoimenpiteet joudutaan kohdistamaan. Ympäri Suomea on kuulunut viestejä siitä, että kuntien talousahdinko on pakottanut kohdistamaan säästötoimenpiteet erityisesti nuorisotyöhön ja koulutukseen. Kyläkouluja ollaan lakkauttamassa, kouluyksiköitä suurentamassa ja luokkakokoja kasvattamassa. Myös nuorisotyön määrärahoja on leikattu monissa kunnissa. Toki on ymmärrettävää, että kokonaisvaltaisia ja kaikkia kuntapalveluita koskevia säästötoimenpiteitä joudutaan tekemään, mutta on täysin käsittämätöntä, että monin paikoin suurimmat leikkaukset suoritetaan nimenomaan nuorisopuolella.

Herää jälleen kysymys, ettemmekö me todella ole oppineet mitään lukiessamme lisääntyneestä nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista? Lehdet ovat olleet viimeaikoina täynnä eri asiantuntijoiden lausuntoja siitä, että juuri viime laman aikaiset leikkaukset koulutus- ja nuorisopalveluissa, ovat osasyy nuorten nykyiseen syrjäytymisongelmaan. Tällaisina vaikeina aikoina olisi nimenomaan pidettävä huolta niistä, jotka tilanteesta eniten kärsivät. Vanhempien työttömyys, perheen taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat vaikuttavat lapsiin ja nuoriin raskaasti ja kun tämä kaikki yhdistetään heikentyneisiin nuoriso- ja koulutuspalveluihin, on soppa valmis. Tästä keitoksesta syntyykin suomalaiselle yhteiskunnalle todellinen syrjäytymissoppa, jonka vaikutukset näkyvät ja pitkään.

Nuorison ongelmat eivät rajoitu enää pelkästään vanhempien työllisyysongelmiin, vaan mukaan on tullut myös laajalle levinnyt nuorisotyöttömyys. Vasta valmistuneet ja syystä tai toisesta vaille opiskelupaikkaa jääneet nuoret ovat yhä enenevissä määrin vailla työtä. Maamme hallituskin vain voivottelee tilannetta mutta konkreettiset toimet asian ratkaisemiseksi ovat jääneet olemattomiin. Kuntatasolla asiaa on mahdoton ratkaista, mutta sielläkin voidaan tehdä toimia, joilla vaikeassa tilanteessa olevia nuoria voitaisiin auttaa. Ainakaan olemassa olevia työpaja- yms. toimintoja ei pitäisi ajaa alas pelkästään säästösyistä.

Meiltä kuntapäättäjiltä vaaditaankin nyt entistä vaikeampia päätöksiä. Olemme tulevan vuoden talousarvioita käsitellessämme tilanteessa, jossa joudumme katsomaan tekemiemme päätösten vaikutusta vuosien päähän. Ei kannata tuijottaa tehtyjen päätösten nopeita vaikutuksia, vaan on nähtävä asiat kokonaisuuksina, jotka vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin vuosienkin päästä. Olkaamme me sosialidemokraatit suunnannäyttäjiä kunnissamme ja ajatelkaamme myös tulevia sukupolvia.

(Teksti julkaistu Viikko-Häme lehden "Yhteiset asiamme" -palstalla 1.10.2009)

Valmistujaisten vuosi

2008-06-12T12:46:00.002+03:00

Julkaistu Viikko-Hämeessä 5.6.2008:

Taas on se aika vuodesta kun tuhannet nuoret ympäri maata ovat päättäneet koulunsa ja suunnanneet katseensa kohti kesän erilaisia rientoja. Suvivirsi laulettiin viime viikonloppuna sadoissa kouluissa ympäri maata. Itse olin sitä laulamassa nyt kahdettatoista kertaa. Tämä kerta oli sikäli ikimuistoinen, että painoin myös valkolakin samassa juhlassa päähäni. Samaan aikaan sen teki kanssani noin 30 000 muuta nuorukaista ympäri Suomea.

Lehdet ovat kovasti hehkuttaneet meidän uusien ylioppilaiden koulu-urakan päättymistä ja sadoista ammattikouluista valmistuneet tuhannet opiskelijat ovat jääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle. Mielestäni juuri nämä ammatillisen tutkinnon suorittaneet pitäisi huomioida erityisen tarkasti, sillä hehän ovat täysin valmiita aloittamaan työelämässä jo nyt. Heidän urakkansa koulumaailmassa on ihan oikeasti ohi, kun taas ylioppilailla se jatkuu vielä vuosia.

Nyt viikonloppuna onkin luvassa hieman toisenlaiset valmistujaiset. Silloin nimittäin valmistuu puolueellemme yksi puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa ja puoluesihteeri lukuisten kandidaattien joukosta. Takana on armoton, yli kahden kuukauden urakka, jonka aikana kokelaiden kyvyt ja osaaminen on mitattu erilaisissa paneeleissa ja keskustelutilaisuuksissa. Huomenna ratkeaa kenelle 350-jäseninen "tutkintolautakunta" antaa parhaat arvosanat ja valtakirjan puolueen johtoon. Valinta on vaikea mutta uskon, että viisaat puoluekokousedustajamme löytävät johtotehtäviin ne kaikkein parhaimmat.

Julkisuudessa on keskusteltu laajasti tulevasta puheenjohtajasta ja hänen persoonastaan. Toki siitä pitääkin keskustella mutta hiukan hirvittää, ettei kukaan ole juurikaan noteerannut sitä, että samassa kokouksessa valitaan myös varapuheenjohtajat ja puoluesihteeri. Erityisesti puoluesihteeri tulee olemaan tärkeässä asemassa puolueen järjestöllisen- ja käytännön työn tekemisessä. Mielestäni kokousedustajien tuleekin kiinnittää erityistä huomiota kaikkein pätevimmän puoluesihteerin valitsemiseen, sillä hänhän sitä arkista aherrusta puolueessa johtaa, joka meille rivijäsenille tuntuu olevan kaikkein tärkeintä. On sikälikin hieman ihmeellistä, ettei puoluesihteeripeliä ole puolueemme osalta käyty julkisuudessa vaikka rakkaan Keskustan puoluesihteerikisaa seurattiin julkisuudessa hyvin tarkasti Keskustan tehdessä samaa valintaa viime puoluekokouksessaan.

Puoluesihteeri on myös se henkilö, joka yhdessä puoluejohdon kanssa luotsaa puoluettamme kohti seuraavia valmistujaisia, jotka ovat jo lokakuussa. Lokakuussa valmistuu nimittäin koko joukko kuntapäättäjiä jokaiseen Suomen kuntaan. Osittain puoluekokouksen tämän viikonlopun päätöksistä riippuu se, kuinka monta näistä valmistuvista kuntapäättäjistä on demareita.

Näissä lokakuun valmistujaisissa on meillä demareilla se etu, että erityisesti pienten kuntien kepulaiset pakoilevat nyt vastuutaan tulevista kuntaliitoksista ja jäävät pois valtuustoista. Suurimmat ääniharavat jäävät pois ja uusia saattaa olla vaikea saada tilalle. Onneksi meillä demareilla on rohkeutta kohdata myös nämä haasteet ja kantaa rohkeasti vastuu. Ja mikäs sitä vastuuta on kantaessa jos lopputulos on hyvä. Eikä lopputulos voi olla huono kun me demarit olemme sitä sankoin joukoin toteuttamassa!

Itsekin tässä ajattelin näitä kuntaliitoksia eräänä päivänä ja totesin, että nehän ovat aivan loistojuttu, nimittäin ennen täältä Hämeenkoskelta oli Hämeenlinnaan matkaa 45 kilometriä mutta vuodenvaihteen jälkeen tuskin kymmentäkään! Vielä kun saataisiin vedettyä tuo Lahti vähän lähemmäksi, niin mikäs täällä Hämeenkoskella olisi elellessä!

Hyvää kesää kaikille!

Hesarin puoluesihteerikannanotto(ko)?

2008-04-16T21:23:00.002+03:00

16.4.2008 klo 21.24 Suora lainaus Helsingin Sanomien internet-sivuilta:

"Muita puoluesihteeriehdokkaita ovat Ari Korhonen, Säde Tahvanainen, Esko Raato ja Antti Lindtman."

Mahtaakohan HS tällä jutulla ottaa kantaa Uudenmaan demareiden ehdokasasetteluun? Itse en kuitenkaan lähtisi tätäkään juttua allekirjoittamaan...

Ylioppilaskirjoituksia ja päivän politiikkaa

2008-03-18T12:07:00.000+02:00

Tervehdys!

Pahoitteluni etten ole ehtinyt päivittää blogiani vähään aikaan. Ylioppilaskirjoitukset kun sotkevat pahasti muuta elämää. Kirjoitukset alkoivat vähän kehnosti kun sattui niin, että menin äidinkielen koetta edeltäneenä perjantaina käymään isäni luona Lammilla ja join siellä hieman tavallista vesijohtovettä. Seuraavana päivänä luin sitten HS:n sivuilta, että Lammin vesijohtovedestä on tehty valituksia ja että vettä kehotetaan keittämään ennen juomista. Samassa yhteydessä, kuten myöhemminkin julistettiin, että siitä ei ole aiheutunut minkäänlaisia terveyshaittoja. Nukuttuani kolme tuntia sunnuntain ja maanantain välisenä yönä varsin ikävän vatsataudin kourissa, olin täysin samaa mieltä siitä, että Lammin vesijohtovesi ei tosiaankaan aiheuta terveyshaittoja. Samoin varmasti ajatteli se pitkä jono ihmisiä Lammin terveysasemalla, jotka olivat kuulemma kaikki vatsataudissa, jostain kumman syystä. No kirjoituksissa sitten pinnistelin 6 tuntia oksentamatta. Jos uskoisin erilaisiin salaliittoteorioihin, epäilisin varmasti syytä siihen, että seuraavana päivänä Lammin vesijohtoverkon kantaputki halkeaa ulkoilman ollessa +3 astetta. (Yleensähän putket halkeilevat kovalla pakkasella) Mutta kun en usko niin en usko.

Ja joku vielä sanoo, että täällä maaseudulla on tylsää!

Paitsi kirjoitukset, myös eritavoin aktiivinen loppuvuosi alkaa näkyä jo meikäläisenkin jokapäiväisessä elämässä. Demarinuorten liittokokouksen tiimoilta esiin on tullut paljon ihmisiä, jotka joukolla pyrkivät liiton johtotehtäviin tulevalle kaudelle. Puheenjohtajakisaankin on ilmoittautunut jo kolme ehdokasta. Itse olen ilmaissut oman henkilökohtaisen kantani, joka on luettavissa Heta Välimäen netti sivuilla. Mielestäni Heta on hoitanut hommansa varsin tyylikkäästi, joten annan siunaukseni hänen jatkopyrkimyksilleen. Myös minulta on kyselty omia pyrkimyksiäni niin täällä blogi-maailmassa kuin muuallakin. Sanottakoon nyt tässä vaiheessa vaikka niin, että olisin kiinnostunut liiton varapuheenjohtajan paikasta, mikäli kannatusta löytyy. Piirimme kevätkokous on vasta 27. päivä, jolloin selviää onko tukea odotettavissa sitä kautta. Ilman oman piirini tuke nimittäin en aio kisaan lähteä.

Puoluekokouskin puskee päälle kovaa vauhtia. Puheenjohtajakisaan on puolueen puolelta ilmoittautunut jo 9 ehdokasta, joista oma suosikkini on Tarja Filatov. Myös puoluesihteerikisa käy jo melko kuumana ja sinnekin alkaa ehdokkaita ilmaantua. Puoluesihteerisuosikkiani en ole vielä löytänyt mutta Ari Korhonen ja Antti Lindman olisivat kumpainenkin melko hyvältä kuulostavia vaihtoehtoja. Ainiin! Heinolan, Hartolan, Asikkalan, Padasjoen ja Hämeenkosken Demarit! Muistakaa käyttää äänenne viisaasti puoluekokousedustajien vaalissa. Numerolla 4 kilpailee edustajan paikasta nuori hämeenkoskelainen abiturientti Miikka Lönnqvist.

Kunnallisvaalitkin ovat kaiken aikaa tämän nuoren kunnallisjärjestön puheenjohtajan sydämessä. Uskokaa tai älkää niin ehdokashankinta täällä Suomen kokoomuslaisimmassa kunnassa on kohtuullisen kinkkistä. Kunnallisvaalien jälkeen Hämeenkoski on Suomen sosialidemokraattisin kunta! - Toivossa on ainakin hyvä elää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,
Kunnioittavasti
Toveri Lönnqvist

2008-03-04T12:45:00.003+02:00

Oodi Eerolle

2008-02-10T21:14:00.000+02:00

Tänään hieman ennen kolmea iltapäivällä putosi pommi politiikan taistelutantereelle. Puolueemme puheenjohtaja Eero H. teki miehen työn vailla vertaa.

Jäämällä pois puheenjohtajan paikalta ja ottamalla vastuun vaalitappiosta hän teki historiaa. Teollaan hän asetti liikkeemme, omien haaveidensa ja pyrkimystensä edelle. Teollaan hän viitoitti tietä puolueemme uudistusprosessille ja kunnallisvaalivoitolle.

Paljon pahoja puheita on miehestä kuultu mutta viimeistään tämä päivä osoitti nämä puheet täysin turhiksi. Kyseessä on valtiomies isolla V:llä.

Vielä kerran, kiitos Eero! Tällaista rohkeutta liikkeemme tarvitsee!

Maaseudun kehittämispolitiikkaa Keskustalaisittain

2008-01-18T09:00:00.000+02:00

Kyllähän taas lähti aamu mukavasti käyntiin kun pääsi lukemaan tuoreita uutisia HS:n sivuilta. Politiikka osiosta silmiini sattui juttu, jonka mukaan Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk) luopuisi mielellään linja-auto vuoroista haja-asutusalueella. Kyllähän on taas hyvä idea! Vaihtoehtona Vehviläinen esittää takseja ja pikkubusseja. En usko että kovinkaan monella kuntani vanhuksella olisi varaa maksaa yli 50€ suuntaansa käydessään Lahden markkinoilla joka kuun ensimmäinen keskiviikko, taksilla!

Onpahan taas varsinaista maaseudun hyvinvoinnin edistämispolitiikkaa ja desentralismia keskustalta!

Puheenjohtajapelistä

2008-01-15T16:58:00.000+02:00

Viimepäivinä on julkisuudessa käyty laajaa keskustelua puolueemme puheenjohtajasta ja tavasta, jolla puheenjohtaja valitaan. Erkki Tuomioja ilmoittautui puheenjohtajapeliin viime lauantaina Kouvolassa. Itse en valitettavasti päässyt tilaisuuteen sillä Hämeen sosialidemokraattien piirihallitus kokoontui samana päivänä. Piirihallitus otti kokouksessaan kantaa myös puheenjohtajakysymykseen ja siihen, tulisiko neuvoa-antava jäsenäänestys puheenjohtajasta järjestää. Piirihallituksen kannaksi muotoutui lyhyehkön keskustelun jälkeen se, että idea sinänsä on kannatettava mutta koska aikataulu ennen puoluekokousta on liian tiukka, ei neuvoa-antavaa jäsenäänestystä voida vielä tässä vaiheessa toteuttaa.

Itse olen kuitenkin varovaisen myönteinen (niin kuin nykyaikainen virallinen ilmaisu kuuluu) neuvoa-antavaa jäsenäänestystä kohtaan. Tässäkin aikataulussa se mielestäni voitaisiin kyllä toteuttaa mikäli siihen halua on, vaikkakaan sitä ei puoluevaltuustossa käsitelty. Uudistuva SDP tarvitsee mielestäni juuri tällaisia tekoja oman jäsendemokratiansa parantamiseksi.

Mitä tulee itse ehdokkaisiin, niin olen saanut Facebookissa kutsun sekä Jutta Urpilaisen, että Erkki Tuomiojan kannatusyhteisöön. En kuitenkaan ole vielä hyväksynyt kumpaakaan kutsua. Tähän on yksinkertaisesti yksi ainoa syy nimittäin se, etten tiedä kumpaan pitäisi liittyä. Pidän itseäni puolueemme vasemmiston edustajana, joita jotkut sanovat tuomiojalaisiksi. Tämän seikan takia minun pitäisi kai liittyä Tuomiojan kannatusjoukkoihin. Arvostankin Tuomiojaa erittäin suuresti poliitikkona ja valtiomiehenä ja uskon, että SDP saisi hänestä loistavan puheenjohtajan. Tuomiojan johdolla SDP:llä on hyvät mahdollisuudet voittaa taakseen koko se perinteinen työväestöön ja vasemmistolaisiin intellektuellipiireihin pohjautuva kannattajakunta.

Jutta Urpilaista, joka on viimepäivinä ollut myös paljon julkisuudessa SDP:n puheenjohtajasta puhuttaessa, en tunne kovinkaan hyvin arvioidakseni hänen soveltumistaan puolueen puheenjohtajaksi. En tiedä onko miinus vai plussa, että kenttäväki ei tunne tarkasti puheenjohtajaehdokkaita (tai no enhän minä ole yksin kenttäväki). Urpilaisen ylivoimaisia plussatekijöitä ovat ikä ja sukupuoli. SDP on jo vuosia kaivannut uudenlaista keulakuvaa ja mikä olisikaan parempi kuin akateemisesti koulutettu viehättävä nuori nainen. Urpilainen ei ainakaan tietääkseni ole vielä lähtenyt mukaan puheenjohtajakisaan vaikka häntä siihen onkin jo laajasti kosiskeltu. Puoluejohtajaa ei kuitenkaan mielestäni voi valita iän ja sukupuolen perusteella vaan tarvitaan myös vahvoja näyttöjä käytännön työstä. Uskon vahvasti, että Urpilainen näihin näyttöihin pystyy mutta ne tarvitsee kuitenkin näyttää koko kansakunnalle. Ihmetykseni on herättänyt myös se seikka, että lehdissä on paljon kirjoitettu Demarinuorten kannattavan Urpilaista SDP:n puheenjohtajaksi. En toki ole kuin Etelä-Hämeen kituvan nuorisopiirin puheenjohtaja mutta ainakaan minulta ei mielipidettä asiaan ole kysytty. Samaan hengenvetoon on tietenkin todettava, että luonnollisempaa nuorisoliiton onkin kannattaa 32-vuotiasta naista puheenjohtajaksi kuin 61-vuotiasta miestä.

Kolmas vahva nimi puoluejohtaja kisassa on luonnollisesti Eero Heinäluoma, jonka tuolia on heiluteltu eduskuntavaaleista lähtien. Monet puolueosastot ovat ainakin Hämeessä sitä mieltä, että Heinäluoma saa jatkaa kunnallisvaaleihin asti. “Vaihdetaan se sitten pois kun kunnallisvaalit hävitään” Entäs jos ja kun niitä ei hävitäkään? Puolueemme ulkopuolisilla henkilöillä on selvä mielipide: “Vaihtakaa se Heinäluoma pois!” Arvostan Heinäluomaa poliitikkona, oppositiojohtajana ja sosialidemokraattina, arvostin Heinäluomaa puoluesihteerinä mutta SAK-kriisissä pelehtivän puolueen puheenjohtajana hän ei ehkä ole paras mahdollinen. Mutta mikäli puolueväki haluaa antaa sen kuuluisan viimeisen mahdollisuuden niin tyydyn siihenkin. Uudistumisen kannalta se ei kuitenkaan olisi se paras vaihtoehto.

Innolla odotan myös oman piirini kansanedustajien kantaa puheenjohtajakilpailuun. Johannes Koskinen ja Tarja Filatov ovat myös kovia tekijöitä!

Kuten Vihtori Kosola asian aikanaan ilmaisi, “kaikki on sallittua kunhan se tapahtuu isänmaan ja kansan hyväksi!” Pääasia on se, että puolueemme saa parhaan mahdollisen puheenjohtajan ja puolue uudistuu ja saavuttaa takaisin asemansa valtakunnan kaapin päällä! Itse keskityn vielä toistaiseksi kuuntelemaan ja katselemaan kuka olisi omasta mielestäni paras vaihtoehto puolueellemme.

Johan on ihme jos tämän tekstin joku jaksoi lukea alusta loppuun! Onnittelut sille, joka pääsi loppuun asti!

Isänmaalle!

2007-12-20T17:06:00.000+02:00

Terve taas! Edellisestä kirjoituksestani onkin taas ehtinyt kulua jonkin aikaa.

Näin Suomen 90-vuotispäivien tienoilla on puhuttu paljon itsenäisyydestä ja isänmaallisuudesta. Olen pitkään pohdiskellut mitä on isänmaallisuus. Nyt tiedän vastauksen.

Kuten hyvin tiedetään on Kokoomuspuolue suomen isänmaallisin puolue. Näin ollen sen harjoittama hallituspolitiikkakin on luonnollisesti isänmaallista. Tällä viikolla hallituspuolueet viimein tekivät sen suuren isänmaallisen teon, jota niiltä on pitkään odotettu. Hallitus nimittäin sai luvan myydä pois vähemmistöosuutensa muun muassa Kemirasta ja Rautaruukista. Valtionyhtiöiden yksityistäminen on siis sitä suurta isänmaallisuutta, jota Kansalliselta Kokoomukselta voidaan odottaa. Eihän varmaankaan olisi kovinkaan suuri yllätys jos nämä omistusosuudet päätyisivät ulkomaille. Niinhän siinä on aina tavannut käydä.

Ainoa asia mikä minua ihmetyttää on se, että mitä Kokoomuskaan tekee isänmaallisuudellaan sitten kun valtiolla ei ole minkäänlaista omaisuutta eikä otetta valtakunnan liike-elämään ja teollisuuteen. On varmasti Kokoomuksenkin vaikea olla ylpeä valtiosta, jolla ei ole minkäänlaista omaisuutta. Haluaisin nähdä miten Katainen siinä tilanteessa selittää veronkevennysten kannattavuutta. Varmastihan se on silloinkin paras keino ratkaista kaikki ongelmat. Ainiin! Tokihan Kokoomuksella on aina sekin vaihtoehto, että siirretään vastuu kaikesta kunnille!

Kyllä täytyy taas hiljaa purkaa kiukkua itsekseen. Hallitus sai kiukkuni nousemaan jopa niin paljon, että keräsin kaikki viimeiset kolikkoni, jotka jouluostoksilla olivat säästyneet ja marssin paikalliseen pankin konttoriin ja ostin 2 kappaletta Kemiran ja Rautaruukin osakkeita ihan vaan siksi, ettei ainakaan ne osakkeet päädy koskaan ulkomaille ja voin ne tarvittaessa lahjoittaa valtion pesämunaksi kun kaik' on mänt'.

Tok' kunnian ei halu vaan
saa meitä työhön, toimintaan,
mut myöskin onni synnyinmaan,
mut myöskin onni synnyinmaan.

Ps. Hyvää ja erittäin punaista joulua kaikille ja onnea vuodelle 2008. Olkoon se kaikin tavoin parempi kuin tämä vosi -07.

Matkalla sosialidemokraattiseen puolueeseen

2007-11-08T08:47:00.000+02:00

Viime sunnuntaina järjestettiin Hämeenlinnassa sosialidemokratian suuntaa ja tulevaisuutta käsittelevä seminaari, jossa oli useita tasokkaita alustajia. Keskustelu oli erittäin rikasta ja korkeatasoista. Itse sain kunnian toimia tilaisuudessa puheenjohtajana.

Susanna Rahkonen mainitsi omassa alustuksessaan idean SDP:n matkaesitteestä. Hän sanoi näin: “Mekin voisimme perätä SDP:n matkaesitettä. Millaisesta pakettimatkasta on kyse ja minne olemme menossa? Kuuhun kenties? Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle, joten kannatan sitä.” Itse kehittelin päässäni ajatusta vielä hieman pidemmälle. Mitä tällaisessa matkaesitteessä lukisi jos sellainen kirjoitettaisiin?

Ensimmäisenä varmasti kerrottaisiin matkan varaamisesta eli liittymisestä SDP:hen. Mitä me siitä kertoisimme? Mistä matka ensinnäkin varataan? Kokoomuspuolueeseen voi liittyä tekstiviestillä mutta SDP:hen haluavan tulee anoa jäsenyyttä jostakin paikallisosastosta, jonka yhteystietojen saaminen saattaa olla työn ja tuskan takana.

Kun matka on saatu varattua, täytyy jotenkin päästä matkalle mukaan. Useinkaan ei tarjoudu muuta mahdollisuutta mennä mukaan kuin saapua osaston kokoukseen, jossa ei kuitenkaan tehdä kovinkaan usein politiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan käsitellään talousarviota ja toimintasuunnitelmia. Onko talousarvioiden ja toimintasuunnitelmien käsittely syy liittyä puolueeseen? Pelkäänpä ettei se sitä kovinkaan usein ole. Sitten kun vihdoin koittaa se hetki kun politiikan suuria linjoja vedetään puoluekokouksessa, on tavallisen rivijäsenen pääseminen sinne lähes mahdotonta. Ihmiset haluavat vaikuttaa puolueen kautta ja heille on tarjottava mahdollisuus vaikuttaa. Johonkin muuhunkin kuin talousarvioihin ja toimintasuunnitelmiin.

On kuitenkin yksi hetki jolloin uusia matkalaisia houkutellaan matkaan mukaan. Tämä hetki on neljän vuoden välein ja se hetki on juuri nyt. Kunnallisvaalien ehdokaslistat täytyy saada täyteen ja silloin uusia jäseniä kyllä etsitään joka paikasta. Luulenpa että myös ehdokkaiden löytäminen helpottuisi, mikäli jäseneksi liittyminen ja toimintaan mukaan tuleminen olisi helpompaa.

Täytyy toki tunnustaa että minä, 18-vuotias hämeenkoskelainen pikkupoika, olen saanut kyllä kokea monenlaista uutta ja avartavaa nyt jo 3 vuotta kestäneellä matkallani puolueessamme. Olen tänä aikana kuitenkin kiinnittänyt huomiota myös joihinkin epäkohtiin, joita yritin tuossa edellä hieman valottaa.

Tällä hetkellä matkaa SDP:hen voitaisiin suositella lähinnä omatoimimatkaajille, jotka saattavat nähdä vaivaa matkalle pääsemiseksi mutta eiköhän tehdä porukalla SDP:stä oikein kunnon seuramatka, jolle kaikki pääsevät ja jossa matkaohjelmansa ja sitoutumisensa toimintaan saa päättää itse!

Teksti on julkaistu Viikko-Häme -lehden Yhteiset asiat -palstalla 8.11.2007

Ulkopolitiikan Itä-Länsi -turnaus

2007-10-31T14:11:00.000+02:00

Täytynee jälleen päivittää blogiakin kun se on tässä kaikkien muiden kiireiden ohella jäänyt..

Lukiossa joutuu tekemään kaikenlaisia tutkielmia milloin mistäkin aiheesta. Nyt työn alla on historian tutkielma 1970-luvun suomalaisesta idänpolitiikasta ja tiedustelupalvelujen toiminnasta. Toisin sanoen lähtökohtanani oli Stasi-listoista käyty keskustelu ja sen alkuperäistaustojen selvittely. Yhtenä lähdeteoksenani on Jukka Seppisen teos: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Seppinen on lähdemateriaalinaan käyttänyt muun muassa Suojelupoliisin arkistoja ja sen tietoja.

Yllättävää minulle oli se tosiasia, että 1970-luvun poliittisen liikehdinnän ja Neuvostoliittoon kohdistuneen mielistelyn, lyhyesti sanottuna suomettumisen, arvostelijana viimevuosina profiloitunut Kansallinen Kokoomus ja sen nuoret toivot, kuten Ilkka Kanerva, Ilkka Suominen ja Pertti Salolainen olivat todellisuudessa erittäinkin hyvissä väleissä Neuvostoliiton suurlähetystön kanssa. Kirjassa esitetään Suojelupoliisin tietoihin perustuvana faktana, että kyseiset nuoret miehet ovat tavanneet Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n yhdysmiehiä useaan otteeseen 1970-luvun aikana.

Suomisen raportoidaan lounastaneen yhdessä KGB:n miesten kanssa ainakin 4 kertaa ja tavanneen useita kertoja myös kotioloissa. Erityisesti Neuvostoliiton lähetystön I sihteeri Feliks Krasnov tuli Suomiselle tutuksi. Ilkka Kanervan henkilökohtaisena KGB/Neuvostoliitto kontaktina on esitetty Anatoli Vasin ja Valeri Silov, joiden kanssa Kanerva lounasti ainakin 4 kertaa ja piti kontakteja yllä aktiivisesti myös muulloin. Erityisesti mieltäni lämmitti Kanervan sanomaksi kerrottu lause, jossa hän tunnusti suurta kunnioitusta Neuvostoliiton kansaa kohtaan. Kaikkein aktiivisin lörpöttelijä kuitenkin on kirjan mukaan Pertti Salolainen, joka on istunut iltaa Neuvostoliittolaisten tiedustelumiesten kanssa useita keroja sekä saunonut heidän kanssaan ahkerasti.

Näitä tietoja lueskellessa tulee varmaankin kaikille selväksi miksei Stasi-arkistoja avata, ainakaan tämän hallituksen aikana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Erkki Tuomioja, jota on kokoomuksenkin taholta väitetty aktiiviseksi juuri Neuvostoliiton suhteen, ei omaa minkäänlaisia merkintöjä mistään Neuvostoliittolaisten kanssa käydyistä ravintolailloista tai vastaavista. Mitäköhän mahtaisi Kanervan Iken Condi-kaveri sanoa näistä 1970-luvun touhuista?

Tänäpäivänä käydään keskustelua siitä kuka oli lääpällään itään 70-luvulla mutta käydäänköhän 30 vuoden kuluttua keskustelua siitä kuka oli lääpällään länteen 2000-luvulla? Toivottavasti käydään!

Sosialidemokratian tulevaisuutta ja lyhyttä matematiikkaa

2007-09-12T20:05:00.000+03:00

Krooninen kiire on jälleen kerran estänyt minua kirjoittelemasta ja päivittämästä Blogiani. Pahoitteluni siitä! (Jos näitä raapustuksia nyt ylipäänsä kukaan lukee)

Viimeisimmän blogimerkintäni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista palloilua politiikan ja koulun välillä. Politiikan kentällä tapahtuu jos vaikka mitä ja syksyn kirjoituksetkin painavat päälle. Lyhyesti sanottuna elämäni on ollut koulua, politiikkaa ja koulupolitiikkaa.

Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

Hämeenkosken valtuusto, Suomen kokoomuslaisin muuten, on ehtinyt kokoontua ja päättänyt jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selvittelyä. Olen lisäksi ehtinyt ampua kolme sorsaa (En kuitenkaan ketään Kalevin sukulaisia, vaan heinäsorsia). Myös johtamassani Lammin lukion oppilaskunnassa on aloiteltu seuraajani etsimistä. Marjoja ja sieniäkin on täällä maaseudulla jo päässyt poimimaan ja muutenkin syksyn tulo alkaa näyttää väistämättömältä. Olen tänä aikana huomannut myös sen, että valtion erilaisia kortteja ja passeja toimittavan alihankkijan työntekijät ovat varmaankin kovia sienien ja marjojen poimijoita, sillä aseenkantolupani on jo 2 viikkoa myöhässä. Hämeen Sosialidemokraattien piirihallituskin ehti kokoontua päivänpoliittisten kysymysten äärelle. Ja matematiikan prelinkin olivat samalle viikolle laittaneet… The Simpsons Moviekin tuli katsastettua pankin tarjoamana, sillä eräs pankkiyritys on niin kiinnostunut eräässä toisessa pankissa lepäävistä eurosta ja 74 sentistä, että lahjoitti minulle elokuvaliput, jotta siirtäisin rahat heidän pankkiinsa. (En minä tiennyt että se kilpailu noin kovaa on!)

Mutta sitten päästäänkin jo viime sunnuntaihin…

Sunnuntainahan oli, kuten varmasti kaikki tiedämme, SDP:n tulevaisuusfoorumi Lahdessa, johon minua ei tosin kutsuttu mutta johon itseni kutsututin (suomenkielen kaunein sana). Kyseinen tilaisuus oli ehkäpä mieleenpainuvin poliittinen tilaisuus, johon olen koskaan osallistunut. Tilaisuus oli kaikessa kattavuudessaan erittäin antoisa ja antoi uutta energiaa poliittiseen työhön. Tilaisuus oli jopa niin hyvä, että kokosin kaiken rohkeuteni ja menin asian ilmoittamaan myös Don Eerolle ja samalla kiitin häntä hänen loistavasta puheestaan, jossa hän onnistui kiteyttämään kaikki oman sosialidemokratiani kulmakivet. Erityisesti puheen alkuosa oli erittäin napakka ja hyvä mutta lopussa toveri puheenjohtaja sortui kyllä liiaksi juttelemaan jotakin poliittista jargonia, josta hämeenkoskelainen poliittinen broilerikaan ei meinannut saada mitään selvää. Mikä kaikkein parasta, hän muisti mainita sanan SOSIALISMI puheessaan! Sain tilaisuudessa myös tilaisuuden keskustella monien samaa väriä tunnustavien tovereiden kanssa.

Ainiin! Täytyy myös muistaa tässä kohdin kiittää vielä kerran toveri Eero Vainiota, joka piti maanmainion puheenvuoron tulevaisuusfoorumin eräässä keskusteluryhmässä.

Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin kävi myös tulevaisuusfoorumin kanssa. Maanantaina alkoi jälleen arki. Tämä maanantai päivä oli kyllä sikäli erilainen, että toveri Skinnari vieraili koulullamme kertomassa hieman globalisaatiosta ja kansainvälisistä suhteista. Maanantai toi piristävän ruiskeen myös sikäli, että lähestulkoon lukematta saavutin matikan prelistä E:n, jota ihmetteli myös opettaja :)

Eilispäivä menikin lakitiedon kokeisiin lukiessa … Tänään sain taas lisäyksen titteleideni päättymättömään kymeen :) Olen nimittäin Lammin, Tuuloksen ja Hämeenkosken alueellisen nuorisoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Huhheijaa! kaikkeen sitä pitääkin aina itsensä työntää :D

Matematiikan kirjoitukset painavat päälle ja koultyöt kasaantuu mutta poliittinen työ jatkuu! Tai no.. voi olla että vähän takkuilee :) Blogiani en kuitenkaan lupaa päivitellä ennen kirjoituksia!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jälleen kerran täältä Hämeenkoskelta!

Sosialidemokratiaa vai demokraattista sosialismia?

2007-08-06T23:16:00.000+03:00

Koko kesän on pyörinyt mediassa ja poliittisella kentällä keskustelu vaalitappion syistä. Eräänä syynä on esitetty sitä, ettei tavoitteitamme saatu markkinoitua tarpeeksi hyvin äänestäjille ja että päämäärämme jäivät epäselviksi. Muuten en tässä kirjoituksessani ota tähän asiaan kantaa mutta haluan esittää erään ajatukseni ja mielipiteeni.

On totta että puolueemme linja saattaa äänestäjästä tuntua sekavalta monissa asioissa, sillä jäsenenkin on niistä joskus vaikea olla selvillä. Mielestäni yksi parannettava kohta politiikassamme on aatteidemme ja arvojemme kuvaus. Mielestäni arvojamme tulisi voida kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi.

Nykyisin kun joltakin puolueemme johtohahmolta kysyy mitä puolueemme arvot ovat, saa vastaukseksi noin ½ tunnin luennon sosiaali- ja terveys- sekä vero- ja talouspolitiikasta. Tällaisia luentoja olen kuullut monia ja joka ainoa kerta mieleeni tulee sana, jonka lausuminen helpottaisi aatemaailmastamme kertomista suunnattomasti. Kuitenkin se sana on melkeinpä kielletty ja sen sanomista vältellään viimeiseen asti, sen tuottaman radikaalin mielikuvan takia. Se sana on sosialismi.

SDP on osa maailmanlaajuista sosialistista liikettä mutta sosialismista puhutaan SDP:n kohdalla yhä harvemmin. Mutta miksi emme voisi kuvata puolueemme omaamia arvoja yksinkertaisesti sanomalla että “arvomme edustavat modernia sosialismia”? Maailma on muuttunut paljon siitä ajasta, jolloin sosialismi terminä on luotu. Maailmalla sosialismi on aikojen saatossa muuttunut ja modernisoitunut mutta meillä Suomessa sillä on hyvin negatiivinen merkitys.

Ulkomailla, kuten esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa, sosialisti mielletään hyvätahtoiseksi ihmiseksi mutta miksi se Suomessa mielletään? Suomalainen sosialisti on 1970-luvulle jäänyt taistolainen, joka olisi myynyt Suomen Neuvostoliitolle ja niin edelleen. Näin on ainakin jos kysymme asiaa joltakin puolueettomalta tai hieman oikealle kallistuvalta henkilöltä. Valitettavaa mutta totta 2000-luvun Suomessa. Hämeenkosken kaltaisissa virkeissä maalaistaajamissa, josta itse olen kotoisin, on vaikeaa puhua edes sosialidemokratiasta muiden ihmisten kanssa, sillä keskustelu menee väkisin kansalaissotaan ja punaisten arvostelemiseen.

Sosialismi tarvitsisikin mielestäni kunnianpalautuksen ja modernisoimisen myös Suomessa. Tämä kunnianpalautus ei voi tapahtua hetkessä, sillä niin syvälle on sanan negatiivinen merkitys juurtunut suomalaiseen tajuntaan. Kunnianpalautus voisi mielestäni alkaa meistä, sosialidemokraateista. Meidän ei tule unohtaa sanaa sosialismi politiikkaamme kuvattaessa, vaan meidän tulee käyttää sitä yhä rohkeammin. En tarkoita että SDP:n tulisi muuttua Suomen Sosialistiseksi puolueeksi, enkä pakota ketään SDP:n jäsentä kutsumaan itseään sosialistiksi vasten tahtoaan, mutta olkaamme edes ylpeästi sosialidemokraatteja yhdellä a:lla, eikä mitään kummallisia sosiaalidemokraatteja!

Isoveli valvoo

2007-08-02T10:57:00.000+03:00

Sain tässä pari päivää sitten kokea yllätyksen. Tietokoneeseeni pääsi eräänlainen roskapostia lähettävä haittaohjelma, joka kiusasi jenkinaikaa tovereitani Messengerissä. Tällainenhan ei minun kaltaiselle tumpelolle ole yllätys vaan ennemminkin se, mitä tästä seurasi.

Illalla yritin mennä nettiin mutta ruutuuni ilmestyikin teksti, jossa ilmoitettiin, että laajakaistapalveluita tarjoava paikallinen puhelinyhtiö on huomannut tietokoneestani lähtevän haitallista aineistoa nettiin. Tämähän sinällään on hyvä, että tarkkaillaan haitallisten ohjelmien leviämistä. Tuli vaan mieleen, että jos tarkkaillaan tällaisten ohjelmienkin leviämistä niin miksei sitten tarkkailtaisi myös muuta henkilökohtaista tietoliikennettäni.

Toinen asia mihin tässä episodissa kiinnitin huomiota, oli se, että internetpalveluidentarjoaja (sanahirviö) tarjosi välittömästi asialle korjausehdotuksen ja tarjosi minulle erilaisia virustorjuntaohjelmia (toinen sanahirviö), jotka kyllä ovat ilmaisia ensimmäisen kuukauden ajan mutta muuttuvat sitten maksullisiksi. Mikä upea markkinointikikka! Katkaistaan internetyhteys, jonka takaisinsaamiseksi ainoa mahdollisuus on OSTAA virustorjuntaohjelma.

Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää…

(Tosin tällaistahan on nähty kautta maailmanhistorian.. mitä olivatkaan natsi-Saksa, DDR, Neuvostoliitto, Afganistan tai Yhdysvallat tähän verrattuna. )

Onko koolla sittenkin väliä, Nokia?

2007-07-09T16:52:00.000+03:00

Tänään törmäsin erääseen kamalaan virheeseen, jonka suomalaisen markkinatalouden lippulaiva, Nokian matkapuhelimia valmistava kumisaapastehdas on tehnyt. Minulla kun on verrattain uusi Nokian puhelin, jonka mukana, luonnollisesti, tuli laturi, joka sitten tänään sanoi sopimuksensa irti ja hajosi. Samanlaista laturiahan talostamme ei sitten löytynyt, vaikka Nokian latureita talostamme löytyi kyllä kokonaiset 3 kappaletta.

Minkä ihmeen takia Nokian on pitänyt mennä vaihtamaan, jo yli vuosikymmenen ajan hyvin toiminut, laturimalli uuteen, kapeampikärkiseen laturiin?!? Eihän se näin mene! Ihmiset ympäri maailman ovat ostaneet miljoonia Nokian kumisaapastehtaan puhelimia, joiden mukana on tullut laturi, joka on kelvannut kaikkiin Nokian malleihin. Nyt joku on mennyt ja keksinyt että vaihdetaanpa hyvin palvellut laturimalli uuteen, heikkotekoisempaan, ja laitetaan ihmiset ostamaan uusia latureita rikkoutuneiden tilalle, kun kymmenet kaapissa lojuvat vanhat laturit eivät uuteen puhelinmalliin kelpaakkaan.

Nyt minäkin sitten joudun odottelemaan huomiseen asti, että pääsen puhelinkaupasta ostamaan uuden laturin ja saan puhelimeni ladattua! Miksi se paksumpikärkinen laturimalli piti hylätä, oi miksi? Onko koolla sittenkin väliä?

Kun kerran kaikki muutkin...

2007-06-25T23:24:00.002+03:00

Kun kerran kaikki muutkin nykyään pitävät jonkinlaista blogia niin miksen minäkin sitten.

Ensimmäinen tekstini täällä voisikin olla kunnon kalajuttu. Olimme nimittäin hetki sitten erään toverini kanssa kalassa Hämeenkosken kuuluisalla Teurojoella. Kalareissumme onnistui muuten vallan mainiosti mutta ainoa häiritsevä tekijä oli pusikosta kuuluva rapina. Emme kiinnittäneet siihen erityisempää huomiota ennen kuin olin lähtemässä hieman eteenpäin joenvartta kalastelemaan... Käveltyäni hetken matkaa jokivartta eteeni ilmestyi maastopuku, joka oli n. 10cm päässä minusta. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin maastopuku osoittautuikin pusikossa piileskeleväksi mieshenkilöksi. Tämä tilanne sai minut tokaisemaan melko kovalla äänellä, että "JUMALAUTA TÄÄLLÄHÄN ON IHMINEN" pelästys oli valtava ja varmasti molemminpuolinen. Mies jatkoi kyyristelyä ja minä palasin vinhaa vauhtia kaverini luokse. Hetken asiaa pohdittuamme rupesimme huutelemaan herralle, että onko kaikki kunnossa. Ensiksi kokeilimme suomea, ei vastausta. Sitten englantia, ei vastausta. Venäjää, ei vastausta. Edes saksa tai ruotsi ei aiheuttanut minkäänlaista vastausta. Hetken seisoskeltuamme mies rapisteli tai oikeammin ryömi n. 10 metrin päästä ohitsemme ja lähti ilmeisesti karkuun. Pelon vallassa poistuimme toverini kanssa paikalta. Äsken yritin saada yhteyden Lahden kihlakunnan poliisiin mutta yöpäivystys on kuulemma lakkautettu kustannussyistä... Hätänumeroon en viitsi asian takia soittaa kun olemme varmoja, että hätää miehellä ei ollut. Aamulla sitten täytyy ottaa virkavaltaan uusi yhteys jos heiltä sattuu joku olemaan kadoksissa tai kyseessä oli eksynyt ihminen...