Sosialidemokratian tulevaisuutta ja lyhyttä matematiikkaa

Krooninen kiire on jälleen kerran estänyt minua kirjoittelemasta ja päivittämästä Blogiani. Pahoitteluni siitä! (Jos näitä raapustuksia nyt ylipäänsä kukaan lukee)

Viimeisimmän blogimerkintäni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista palloilua politiikan ja koulun välillä. Politiikan kentällä tapahtuu jos vaikka mitä ja syksyn kirjoituksetkin painavat päälle. Lyhyesti sanottuna elämäni on ollut koulua, politiikkaa ja koulupolitiikkaa.

Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

Hämeenkosken valtuusto, Suomen kokoomuslaisin muuten, on ehtinyt kokoontua ja päättänyt jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selvittelyä. Olen lisäksi ehtinyt ampua kolme sorsaa (En kuitenkaan ketään Kalevin sukulaisia, vaan heinäsorsia). Myös johtamassani Lammin lukion oppilaskunnassa on aloiteltu seuraajani etsimistä. Marjoja ja sieniäkin on täällä maaseudulla jo päässyt poimimaan ja muutenkin syksyn tulo alkaa näyttää väistämättömältä. Olen tänä aikana huomannut myös sen, että valtion erilaisia kortteja ja passeja toimittavan alihankkijan työntekijät ovat varmaankin kovia sienien ja marjojen poimijoita, sillä aseenkantolupani on jo 2 viikkoa myöhässä. Hämeen Sosialidemokraattien piirihallituskin ehti kokoontua päivänpoliittisten kysymysten äärelle. Ja matematiikan prelinkin olivat samalle viikolle laittaneet… The Simpsons Moviekin tuli katsastettua pankin tarjoamana, sillä eräs pankkiyritys on niin kiinnostunut eräässä toisessa pankissa lepäävistä eurosta ja 74 sentistä, että lahjoitti minulle elokuvaliput, jotta siirtäisin rahat heidän pankkiinsa. (En minä tiennyt että se kilpailu noin kovaa on!)

Mutta sitten päästäänkin jo viime sunnuntaihin…

Sunnuntainahan oli, kuten varmasti kaikki tiedämme, SDP:n tulevaisuusfoorumi Lahdessa, johon minua ei tosin kutsuttu mutta johon itseni kutsututin (suomenkielen kaunein sana). Kyseinen tilaisuus oli ehkäpä mieleenpainuvin poliittinen tilaisuus, johon olen koskaan osallistunut. Tilaisuus oli kaikessa kattavuudessaan erittäin antoisa ja antoi uutta energiaa poliittiseen työhön. Tilaisuus oli jopa niin hyvä, että kokosin kaiken rohkeuteni ja menin asian ilmoittamaan myös Don Eerolle ja samalla kiitin häntä hänen loistavasta puheestaan, jossa hän onnistui kiteyttämään kaikki oman sosialidemokratiani kulmakivet. Erityisesti puheen alkuosa oli erittäin napakka ja hyvä mutta lopussa toveri puheenjohtaja sortui kyllä liiaksi juttelemaan jotakin poliittista jargonia, josta hämeenkoskelainen poliittinen broilerikaan ei meinannut saada mitään selvää. Mikä kaikkein parasta, hän muisti mainita sanan SOSIALISMI puheessaan! Sain tilaisuudessa myös tilaisuuden keskustella monien samaa väriä tunnustavien tovereiden kanssa.

Ainiin! Täytyy myös muistaa tässä kohdin kiittää vielä kerran toveri Eero Vainiota, joka piti maanmainion puheenvuoron tulevaisuusfoorumin eräässä keskusteluryhmässä.

Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin kävi myös tulevaisuusfoorumin kanssa. Maanantaina alkoi jälleen arki. Tämä maanantai päivä oli kyllä sikäli erilainen, että toveri Skinnari vieraili koulullamme kertomassa hieman globalisaatiosta ja kansainvälisistä suhteista. Maanantai toi piristävän ruiskeen myös sikäli, että lähestulkoon lukematta saavutin matikan prelistä E:n, jota ihmetteli myös opettaja :)

Eilispäivä menikin lakitiedon kokeisiin lukiessa … Tänään sain taas lisäyksen titteleideni päättymättömään kymeen :) Olen nimittäin Lammin, Tuuloksen ja Hämeenkosken alueellisen nuorisoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Huhheijaa! kaikkeen sitä pitääkin aina itsensä työntää :D

Matematiikan kirjoitukset painavat päälle ja koultyöt kasaantuu mutta poliittinen työ jatkuu! Tai no.. voi olla että vähän takkuilee :) Blogiani en kuitenkaan lupaa päivitellä ennen kirjoituksia!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jälleen kerran täältä Hämeenkoskelta!

Sosialidemokratiaa vai demokraattista sosialismia?

Koko kesän on pyörinyt mediassa ja poliittisella kentällä keskustelu vaalitappion syistä. Eräänä syynä on esitetty sitä, ettei tavoitteitamme saatu markkinoitua tarpeeksi hyvin äänestäjille ja että päämäärämme jäivät epäselviksi. Muuten en tässä kirjoituksessani ota tähän asiaan kantaa mutta haluan esittää erään ajatukseni ja mielipiteeni.

On totta että puolueemme linja saattaa äänestäjästä tuntua sekavalta monissa asioissa, sillä jäsenenkin on niistä joskus vaikea olla selvillä. Mielestäni yksi parannettava kohta politiikassamme on aatteidemme ja arvojemme kuvaus. Mielestäni arvojamme tulisi voida kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi.

Nykyisin kun joltakin puolueemme johtohahmolta kysyy mitä puolueemme arvot ovat, saa vastaukseksi noin ½ tunnin luennon sosiaali- ja terveys- sekä vero- ja talouspolitiikasta. Tällaisia luentoja olen kuullut monia ja joka ainoa kerta mieleeni tulee sana, jonka lausuminen helpottaisi aatemaailmastamme kertomista suunnattomasti. Kuitenkin se sana on melkeinpä kielletty ja sen sanomista vältellään viimeiseen asti, sen tuottaman radikaalin mielikuvan takia. Se sana on sosialismi.

SDP on osa maailmanlaajuista sosialistista liikettä mutta sosialismista puhutaan SDP:n kohdalla yhä harvemmin. Mutta miksi emme voisi kuvata puolueemme omaamia arvoja yksinkertaisesti sanomalla että “arvomme edustavat modernia sosialismia”? Maailma on muuttunut paljon siitä ajasta, jolloin sosialismi terminä on luotu. Maailmalla sosialismi on aikojen saatossa muuttunut ja modernisoitunut mutta meillä Suomessa sillä on hyvin negatiivinen merkitys.

Ulkomailla, kuten esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa, sosialisti mielletään hyvätahtoiseksi ihmiseksi mutta miksi se Suomessa mielletään? Suomalainen sosialisti on 1970-luvulle jäänyt taistolainen, joka olisi myynyt Suomen Neuvostoliitolle ja niin edelleen. Näin on ainakin jos kysymme asiaa joltakin puolueettomalta tai hieman oikealle kallistuvalta henkilöltä. Valitettavaa mutta totta 2000-luvun Suomessa. Hämeenkosken kaltaisissa virkeissä maalaistaajamissa, josta itse olen kotoisin, on vaikeaa puhua edes sosialidemokratiasta muiden ihmisten kanssa, sillä keskustelu menee väkisin kansalaissotaan ja punaisten arvostelemiseen.

Sosialismi tarvitsisikin mielestäni kunnianpalautuksen ja modernisoimisen myös Suomessa. Tämä kunnianpalautus ei voi tapahtua hetkessä, sillä niin syvälle on sanan negatiivinen merkitys juurtunut suomalaiseen tajuntaan. Kunnianpalautus voisi mielestäni alkaa meistä, sosialidemokraateista. Meidän ei tule unohtaa sanaa sosialismi politiikkaamme kuvattaessa, vaan meidän tulee käyttää sitä yhä rohkeammin. En tarkoita että SDP:n tulisi muuttua Suomen Sosialistiseksi puolueeksi, enkä pakota ketään SDP:n jäsentä kutsumaan itseään sosialistiksi vasten tahtoaan, mutta olkaamme edes ylpeästi sosialidemokraatteja yhdellä a:lla, eikä mitään kummallisia sosiaalidemokraatteja!

Isoveli valvoo

Sain tässä pari päivää sitten kokea yllätyksen. Tietokoneeseeni pääsi eräänlainen roskapostia lähettävä haittaohjelma, joka kiusasi jenkinaikaa tovereitani Messengerissä. Tällainenhan ei minun kaltaiselle tumpelolle ole yllätys vaan ennemminkin se, mitä tästä seurasi.

Illalla yritin mennä nettiin mutta ruutuuni ilmestyikin teksti, jossa ilmoitettiin, että laajakaistapalveluita tarjoava paikallinen puhelinyhtiö on huomannut tietokoneestani lähtevän haitallista aineistoa nettiin. Tämähän sinällään on hyvä, että tarkkaillaan haitallisten ohjelmien leviämistä. Tuli vaan mieleen, että jos tarkkaillaan tällaisten ohjelmienkin leviämistä niin miksei sitten tarkkailtaisi myös muuta henkilökohtaista tietoliikennettäni.

Toinen asia mihin tässä episodissa kiinnitin huomiota, oli se, että internetpalveluidentarjoaja (sanahirviö) tarjosi välittömästi asialle korjausehdotuksen ja tarjosi minulle erilaisia virustorjuntaohjelmia (toinen sanahirviö), jotka kyllä ovat ilmaisia ensimmäisen kuukauden ajan mutta muuttuvat sitten maksullisiksi. Mikä upea markkinointikikka! Katkaistaan internetyhteys, jonka takaisinsaamiseksi ainoa mahdollisuus on OSTAA virustorjuntaohjelma.

Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää…

(Tosin tällaistahan on nähty kautta maailmanhistorian.. mitä olivatkaan natsi-Saksa, DDR, Neuvostoliitto, Afganistan tai Yhdysvallat tähän verrattuna. )

Onko koolla sittenkin väliä, Nokia?

Tänään törmäsin erääseen kamalaan virheeseen, jonka suomalaisen markkinatalouden lippulaiva, Nokian matkapuhelimia valmistava kumisaapastehdas on tehnyt. Minulla kun on verrattain uusi Nokian puhelin, jonka mukana, luonnollisesti, tuli laturi, joka sitten tänään sanoi sopimuksensa irti ja hajosi. Samanlaista laturiahan talostamme ei sitten löytynyt, vaikka Nokian latureita talostamme löytyi kyllä kokonaiset 3 kappaletta.

Minkä ihmeen takia Nokian on pitänyt mennä vaihtamaan, jo yli vuosikymmenen ajan hyvin toiminut, laturimalli uuteen, kapeampikärkiseen laturiin?!? Eihän se näin mene! Ihmiset ympäri maailman ovat ostaneet miljoonia Nokian kumisaapastehtaan puhelimia, joiden mukana on tullut laturi, joka on kelvannut kaikkiin Nokian malleihin. Nyt joku on mennyt ja keksinyt että vaihdetaanpa hyvin palvellut laturimalli uuteen, heikkotekoisempaan, ja laitetaan ihmiset ostamaan uusia latureita rikkoutuneiden tilalle, kun kymmenet kaapissa lojuvat vanhat laturit eivät uuteen puhelinmalliin kelpaakkaan.

Nyt minäkin sitten joudun odottelemaan huomiseen asti, että pääsen puhelinkaupasta ostamaan uuden laturin ja saan puhelimeni ladattua! Miksi se paksumpikärkinen laturimalli piti hylätä, oi miksi? Onko koolla sittenkin väliä?

Kun kerran kaikki muutkin...

Kun kerran kaikki muutkin nykyään pitävät jonkinlaista blogia niin miksen minäkin sitten.

Ensimmäinen tekstini täällä voisikin olla kunnon kalajuttu. Olimme nimittäin hetki sitten erään toverini kanssa kalassa Hämeenkosken kuuluisalla Teurojoella. Kalareissumme onnistui muuten vallan mainiosti mutta ainoa häiritsevä tekijä oli pusikosta kuuluva rapina. Emme kiinnittäneet siihen erityisempää huomiota ennen kuin olin lähtemässä hieman eteenpäin joenvartta kalastelemaan... Käveltyäni hetken matkaa jokivartta eteeni ilmestyi maastopuku, joka oli n. 10cm päässä minusta. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin maastopuku osoittautuikin pusikossa piileskeleväksi mieshenkilöksi. Tämä tilanne sai minut tokaisemaan melko kovalla äänellä, että "JUMALAUTA TÄÄLLÄHÄN ON IHMINEN" pelästys oli valtava ja varmasti molemminpuolinen. Mies jatkoi kyyristelyä ja minä palasin vinhaa vauhtia kaverini luokse. Hetken asiaa pohdittuamme rupesimme huutelemaan herralle, että onko kaikki kunnossa. Ensiksi kokeilimme suomea, ei vastausta. Sitten englantia, ei vastausta. Venäjää, ei vastausta. Edes saksa tai ruotsi ei aiheuttanut minkäänlaista vastausta. Hetken seisoskeltuamme mies rapisteli tai oikeammin ryömi n. 10 metrin päästä ohitsemme ja lähti ilmeisesti karkuun. Pelon vallassa poistuimme toverini kanssa paikalta. Äsken yritin saada yhteyden Lahden kihlakunnan poliisiin mutta yöpäivystys on kuulemma lakkautettu kustannussyistä... Hätänumeroon en viitsi asian takia soittaa kun olemme varmoja, että hätää miehellä ei ollut. Aamulla sitten täytyy ottaa virkavaltaan uusi yhteys jos heiltä sattuu joku olemaan kadoksissa tai kyseessä oli eksynyt ihminen...

Kaikkea sitä sattuu kun kalassa käy.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällkertäkertaa täältä Hämeenkoskelta...