Terve taas! Edellisestä kirjoituksestani onkin taas ehtinyt kulua jonkin aikaa.
Näin Suomen 90-vuotispäivien tienoilla on puhuttu paljon itsenäisyydestä ja isänmaallisuudesta. Olen pitkään pohdiskellut mitä on isänmaallisuus. Nyt tiedän vastauksen.
Kuten hyvin tiedetään on Kokoomuspuolue suomen isänmaallisin puolue. Näin ollen sen harjoittama hallituspolitiikkakin on luonnollisesti isänmaallista. Tällä viikolla hallituspuolueet viimein tekivät sen suuren isänmaallisen teon, jota niiltä on pitkään odotettu. Hallitus nimittäin sai luvan myydä pois vähemmistöosuutensa muun muassa Kemirasta ja Rautaruukista. Valtionyhtiöiden yksityistäminen on siis sitä suurta isänmaallisuutta, jota Kansalliselta Kokoomukselta voidaan odottaa. Eihän varmaankaan olisi kovinkaan suuri yllätys jos nämä omistusosuudet päätyisivät ulkomaille. Niinhän siinä on aina tavannut käydä.
Ainoa asia mikä minua ihmetyttää on se, että mitä Kokoomuskaan tekee isänmaallisuudellaan sitten kun valtiolla ei ole minkäänlaista omaisuutta eikä otetta valtakunnan liike-elämään ja teollisuuteen. On varmasti Kokoomuksenkin vaikea olla ylpeä valtiosta, jolla ei ole minkäänlaista omaisuutta. Haluaisin nähdä miten Katainen siinä tilanteessa selittää veronkevennysten kannattavuutta. Varmastihan se on silloinkin paras keino ratkaista kaikki ongelmat. Ainiin! Tokihan Kokoomuksella on aina sekin vaihtoehto, että siirretään vastuu kaikesta kunnille!
Kyllä täytyy taas hiljaa purkaa kiukkua itsekseen. Hallitus sai kiukkuni nousemaan jopa niin paljon, että keräsin kaikki viimeiset kolikkoni, jotka jouluostoksilla olivat säästyneet ja marssin paikalliseen pankin konttoriin ja ostin 2 kappaletta Kemiran ja Rautaruukin osakkeita ihan vaan siksi, ettei ainakaan ne osakkeet päädy koskaan ulkomaille ja voin ne tarvittaessa lahjoittaa valtion pesämunaksi kun kaik' on mänt'.
Tok' kunnian ei halu vaan
saa meitä työhön, toimintaan,
mut myöskin onni synnyinmaan,
mut myöskin onni synnyinmaan.
Ps. Hyvää ja erittäin punaista joulua kaikille ja onnea vuodelle 2008. Olkoon se kaikin tavoin parempi kuin tämä vosi -07.
e enjte, 20 dhjetor 2007
e enjte, 8 nëntor 2007
Matkalla sosialidemokraattiseen puolueeseen
Viime sunnuntaina järjestettiin Hämeenlinnassa sosialidemokratian suuntaa ja tulevaisuutta käsittelevä seminaari, jossa oli useita tasokkaita alustajia. Keskustelu oli erittäin rikasta ja korkeatasoista. Itse sain kunnian toimia tilaisuudessa puheenjohtajana.
Susanna Rahkonen mainitsi omassa alustuksessaan idean SDP:n matkaesitteestä. Hän sanoi näin: “Mekin voisimme perätä SDP:n matkaesitettä. Millaisesta pakettimatkasta on kyse ja minne olemme menossa? Kuuhun kenties? Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle, joten kannatan sitä.” Itse kehittelin päässäni ajatusta vielä hieman pidemmälle. Mitä tällaisessa matkaesitteessä lukisi jos sellainen kirjoitettaisiin?
Ensimmäisenä varmasti kerrottaisiin matkan varaamisesta eli liittymisestä SDP:hen. Mitä me siitä kertoisimme? Mistä matka ensinnäkin varataan? Kokoomuspuolueeseen voi liittyä tekstiviestillä mutta SDP:hen haluavan tulee anoa jäsenyyttä jostakin paikallisosastosta, jonka yhteystietojen saaminen saattaa olla työn ja tuskan takana.
Kun matka on saatu varattua, täytyy jotenkin päästä matkalle mukaan. Useinkaan ei tarjoudu muuta mahdollisuutta mennä mukaan kuin saapua osaston kokoukseen, jossa ei kuitenkaan tehdä kovinkaan usein politiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan käsitellään talousarviota ja toimintasuunnitelmia. Onko talousarvioiden ja toimintasuunnitelmien käsittely syy liittyä puolueeseen? Pelkäänpä ettei se sitä kovinkaan usein ole. Sitten kun vihdoin koittaa se hetki kun politiikan suuria linjoja vedetään puoluekokouksessa, on tavallisen rivijäsenen pääseminen sinne lähes mahdotonta. Ihmiset haluavat vaikuttaa puolueen kautta ja heille on tarjottava mahdollisuus vaikuttaa. Johonkin muuhunkin kuin talousarvioihin ja toimintasuunnitelmiin.
On kuitenkin yksi hetki jolloin uusia matkalaisia houkutellaan matkaan mukaan. Tämä hetki on neljän vuoden välein ja se hetki on juuri nyt. Kunnallisvaalien ehdokaslistat täytyy saada täyteen ja silloin uusia jäseniä kyllä etsitään joka paikasta. Luulenpa että myös ehdokkaiden löytäminen helpottuisi, mikäli jäseneksi liittyminen ja toimintaan mukaan tuleminen olisi helpompaa.
Täytyy toki tunnustaa että minä, 18-vuotias hämeenkoskelainen pikkupoika, olen saanut kyllä kokea monenlaista uutta ja avartavaa nyt jo 3 vuotta kestäneellä matkallani puolueessamme. Olen tänä aikana kuitenkin kiinnittänyt huomiota myös joihinkin epäkohtiin, joita yritin tuossa edellä hieman valottaa.
Tällä hetkellä matkaa SDP:hen voitaisiin suositella lähinnä omatoimimatkaajille, jotka saattavat nähdä vaivaa matkalle pääsemiseksi mutta eiköhän tehdä porukalla SDP:stä oikein kunnon seuramatka, jolle kaikki pääsevät ja jossa matkaohjelmansa ja sitoutumisensa toimintaan saa päättää itse!
Teksti on julkaistu Viikko-Häme -lehden Yhteiset asiat -palstalla 8.11.2007
Susanna Rahkonen mainitsi omassa alustuksessaan idean SDP:n matkaesitteestä. Hän sanoi näin: “Mekin voisimme perätä SDP:n matkaesitettä. Millaisesta pakettimatkasta on kyse ja minne olemme menossa? Kuuhun kenties? Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle, joten kannatan sitä.” Itse kehittelin päässäni ajatusta vielä hieman pidemmälle. Mitä tällaisessa matkaesitteessä lukisi jos sellainen kirjoitettaisiin?
Ensimmäisenä varmasti kerrottaisiin matkan varaamisesta eli liittymisestä SDP:hen. Mitä me siitä kertoisimme? Mistä matka ensinnäkin varataan? Kokoomuspuolueeseen voi liittyä tekstiviestillä mutta SDP:hen haluavan tulee anoa jäsenyyttä jostakin paikallisosastosta, jonka yhteystietojen saaminen saattaa olla työn ja tuskan takana.
Kun matka on saatu varattua, täytyy jotenkin päästä matkalle mukaan. Useinkaan ei tarjoudu muuta mahdollisuutta mennä mukaan kuin saapua osaston kokoukseen, jossa ei kuitenkaan tehdä kovinkaan usein politiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan käsitellään talousarviota ja toimintasuunnitelmia. Onko talousarvioiden ja toimintasuunnitelmien käsittely syy liittyä puolueeseen? Pelkäänpä ettei se sitä kovinkaan usein ole. Sitten kun vihdoin koittaa se hetki kun politiikan suuria linjoja vedetään puoluekokouksessa, on tavallisen rivijäsenen pääseminen sinne lähes mahdotonta. Ihmiset haluavat vaikuttaa puolueen kautta ja heille on tarjottava mahdollisuus vaikuttaa. Johonkin muuhunkin kuin talousarvioihin ja toimintasuunnitelmiin.
On kuitenkin yksi hetki jolloin uusia matkalaisia houkutellaan matkaan mukaan. Tämä hetki on neljän vuoden välein ja se hetki on juuri nyt. Kunnallisvaalien ehdokaslistat täytyy saada täyteen ja silloin uusia jäseniä kyllä etsitään joka paikasta. Luulenpa että myös ehdokkaiden löytäminen helpottuisi, mikäli jäseneksi liittyminen ja toimintaan mukaan tuleminen olisi helpompaa.
Täytyy toki tunnustaa että minä, 18-vuotias hämeenkoskelainen pikkupoika, olen saanut kyllä kokea monenlaista uutta ja avartavaa nyt jo 3 vuotta kestäneellä matkallani puolueessamme. Olen tänä aikana kuitenkin kiinnittänyt huomiota myös joihinkin epäkohtiin, joita yritin tuossa edellä hieman valottaa.
Tällä hetkellä matkaa SDP:hen voitaisiin suositella lähinnä omatoimimatkaajille, jotka saattavat nähdä vaivaa matkalle pääsemiseksi mutta eiköhän tehdä porukalla SDP:stä oikein kunnon seuramatka, jolle kaikki pääsevät ja jossa matkaohjelmansa ja sitoutumisensa toimintaan saa päättää itse!
Teksti on julkaistu Viikko-Häme -lehden Yhteiset asiat -palstalla 8.11.2007
e mërkurë, 31 tetor 2007
Ulkopolitiikan Itä-Länsi -turnaus
Täytynee jälleen päivittää blogiakin kun se on tässä kaikkien muiden kiireiden ohella jäänyt..
Lukiossa joutuu tekemään kaikenlaisia tutkielmia milloin mistäkin aiheesta. Nyt työn alla on historian tutkielma 1970-luvun suomalaisesta idänpolitiikasta ja tiedustelupalvelujen toiminnasta. Toisin sanoen lähtökohtanani oli Stasi-listoista käyty keskustelu ja sen alkuperäistaustojen selvittely. Yhtenä lähdeteoksenani on Jukka Seppisen teos: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Seppinen on lähdemateriaalinaan käyttänyt muun muassa Suojelupoliisin arkistoja ja sen tietoja.
Yllättävää minulle oli se tosiasia, että 1970-luvun poliittisen liikehdinnän ja Neuvostoliittoon kohdistuneen mielistelyn, lyhyesti sanottuna suomettumisen, arvostelijana viimevuosina profiloitunut Kansallinen Kokoomus ja sen nuoret toivot, kuten Ilkka Kanerva, Ilkka Suominen ja Pertti Salolainen olivat todellisuudessa erittäinkin hyvissä väleissä Neuvostoliiton suurlähetystön kanssa. Kirjassa esitetään Suojelupoliisin tietoihin perustuvana faktana, että kyseiset nuoret miehet ovat tavanneet Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n yhdysmiehiä useaan otteeseen 1970-luvun aikana.
Suomisen raportoidaan lounastaneen yhdessä KGB:n miesten kanssa ainakin 4 kertaa ja tavanneen useita kertoja myös kotioloissa. Erityisesti Neuvostoliiton lähetystön I sihteeri Feliks Krasnov tuli Suomiselle tutuksi. Ilkka Kanervan henkilökohtaisena KGB/Neuvostoliitto kontaktina on esitetty Anatoli Vasin ja Valeri Silov, joiden kanssa Kanerva lounasti ainakin 4 kertaa ja piti kontakteja yllä aktiivisesti myös muulloin. Erityisesti mieltäni lämmitti Kanervan sanomaksi kerrottu lause, jossa hän tunnusti suurta kunnioitusta Neuvostoliiton kansaa kohtaan. Kaikkein aktiivisin lörpöttelijä kuitenkin on kirjan mukaan Pertti Salolainen, joka on istunut iltaa Neuvostoliittolaisten tiedustelumiesten kanssa useita keroja sekä saunonut heidän kanssaan ahkerasti.
Näitä tietoja lueskellessa tulee varmaankin kaikille selväksi miksei Stasi-arkistoja avata, ainakaan tämän hallituksen aikana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Erkki Tuomioja, jota on kokoomuksenkin taholta väitetty aktiiviseksi juuri Neuvostoliiton suhteen, ei omaa minkäänlaisia merkintöjä mistään Neuvostoliittolaisten kanssa käydyistä ravintolailloista tai vastaavista. Mitäköhän mahtaisi Kanervan Iken Condi-kaveri sanoa näistä 1970-luvun touhuista?
Tänäpäivänä käydään keskustelua siitä kuka oli lääpällään itään 70-luvulla mutta käydäänköhän 30 vuoden kuluttua keskustelua siitä kuka oli lääpällään länteen 2000-luvulla? Toivottavasti käydään!
Lukiossa joutuu tekemään kaikenlaisia tutkielmia milloin mistäkin aiheesta. Nyt työn alla on historian tutkielma 1970-luvun suomalaisesta idänpolitiikasta ja tiedustelupalvelujen toiminnasta. Toisin sanoen lähtökohtanani oli Stasi-listoista käyty keskustelu ja sen alkuperäistaustojen selvittely. Yhtenä lähdeteoksenani on Jukka Seppisen teos: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Seppinen on lähdemateriaalinaan käyttänyt muun muassa Suojelupoliisin arkistoja ja sen tietoja.
Yllättävää minulle oli se tosiasia, että 1970-luvun poliittisen liikehdinnän ja Neuvostoliittoon kohdistuneen mielistelyn, lyhyesti sanottuna suomettumisen, arvostelijana viimevuosina profiloitunut Kansallinen Kokoomus ja sen nuoret toivot, kuten Ilkka Kanerva, Ilkka Suominen ja Pertti Salolainen olivat todellisuudessa erittäinkin hyvissä väleissä Neuvostoliiton suurlähetystön kanssa. Kirjassa esitetään Suojelupoliisin tietoihin perustuvana faktana, että kyseiset nuoret miehet ovat tavanneet Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n yhdysmiehiä useaan otteeseen 1970-luvun aikana.
Suomisen raportoidaan lounastaneen yhdessä KGB:n miesten kanssa ainakin 4 kertaa ja tavanneen useita kertoja myös kotioloissa. Erityisesti Neuvostoliiton lähetystön I sihteeri Feliks Krasnov tuli Suomiselle tutuksi. Ilkka Kanervan henkilökohtaisena KGB/Neuvostoliitto kontaktina on esitetty Anatoli Vasin ja Valeri Silov, joiden kanssa Kanerva lounasti ainakin 4 kertaa ja piti kontakteja yllä aktiivisesti myös muulloin. Erityisesti mieltäni lämmitti Kanervan sanomaksi kerrottu lause, jossa hän tunnusti suurta kunnioitusta Neuvostoliiton kansaa kohtaan. Kaikkein aktiivisin lörpöttelijä kuitenkin on kirjan mukaan Pertti Salolainen, joka on istunut iltaa Neuvostoliittolaisten tiedustelumiesten kanssa useita keroja sekä saunonut heidän kanssaan ahkerasti.
Näitä tietoja lueskellessa tulee varmaankin kaikille selväksi miksei Stasi-arkistoja avata, ainakaan tämän hallituksen aikana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Erkki Tuomioja, jota on kokoomuksenkin taholta väitetty aktiiviseksi juuri Neuvostoliiton suhteen, ei omaa minkäänlaisia merkintöjä mistään Neuvostoliittolaisten kanssa käydyistä ravintolailloista tai vastaavista. Mitäköhän mahtaisi Kanervan Iken Condi-kaveri sanoa näistä 1970-luvun touhuista?
Tänäpäivänä käydään keskustelua siitä kuka oli lääpällään itään 70-luvulla mutta käydäänköhän 30 vuoden kuluttua keskustelua siitä kuka oli lääpällään länteen 2000-luvulla? Toivottavasti käydään!
e mërkurë, 12 shtator 2007
Sosialidemokratian tulevaisuutta ja lyhyttä matematiikkaa
Krooninen kiire on jälleen kerran estänyt minua kirjoittelemasta ja päivittämästä Blogiani. Pahoitteluni siitä! (Jos näitä raapustuksia nyt ylipäänsä kukaan lukee)
Viimeisimmän blogimerkintäni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista palloilua politiikan ja koulun välillä. Politiikan kentällä tapahtuu jos vaikka mitä ja syksyn kirjoituksetkin painavat päälle. Lyhyesti sanottuna elämäni on ollut koulua, politiikkaa ja koulupolitiikkaa.
Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut muun muassa seuraavaa:
Hämeenkosken valtuusto, Suomen kokoomuslaisin muuten, on ehtinyt kokoontua ja päättänyt jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selvittelyä. Olen lisäksi ehtinyt ampua kolme sorsaa (En kuitenkaan ketään Kalevin sukulaisia, vaan heinäsorsia). Myös johtamassani Lammin lukion oppilaskunnassa on aloiteltu seuraajani etsimistä. Marjoja ja sieniäkin on täällä maaseudulla jo päässyt poimimaan ja muutenkin syksyn tulo alkaa näyttää väistämättömältä. Olen tänä aikana huomannut myös sen, että valtion erilaisia kortteja ja passeja toimittavan alihankkijan työntekijät ovat varmaankin kovia sienien ja marjojen poimijoita, sillä aseenkantolupani on jo 2 viikkoa myöhässä. Hämeen Sosialidemokraattien piirihallituskin ehti kokoontua päivänpoliittisten kysymysten äärelle. Ja matematiikan prelinkin olivat samalle viikolle laittaneet… The Simpsons Moviekin tuli katsastettua pankin tarjoamana, sillä eräs pankkiyritys on niin kiinnostunut eräässä toisessa pankissa lepäävistä eurosta ja 74 sentistä, että lahjoitti minulle elokuvaliput, jotta siirtäisin rahat heidän pankkiinsa. (En minä tiennyt että se kilpailu noin kovaa on!)
Mutta sitten päästäänkin jo viime sunnuntaihin…
Sunnuntainahan oli, kuten varmasti kaikki tiedämme, SDP:n tulevaisuusfoorumi Lahdessa, johon minua ei tosin kutsuttu mutta johon itseni kutsututin (suomenkielen kaunein sana). Kyseinen tilaisuus oli ehkäpä mieleenpainuvin poliittinen tilaisuus, johon olen koskaan osallistunut. Tilaisuus oli kaikessa kattavuudessaan erittäin antoisa ja antoi uutta energiaa poliittiseen työhön. Tilaisuus oli jopa niin hyvä, että kokosin kaiken rohkeuteni ja menin asian ilmoittamaan myös Don Eerolle ja samalla kiitin häntä hänen loistavasta puheestaan, jossa hän onnistui kiteyttämään kaikki oman sosialidemokratiani kulmakivet. Erityisesti puheen alkuosa oli erittäin napakka ja hyvä mutta lopussa toveri puheenjohtaja sortui kyllä liiaksi juttelemaan jotakin poliittista jargonia, josta hämeenkoskelainen poliittinen broilerikaan ei meinannut saada mitään selvää. Mikä kaikkein parasta, hän muisti mainita sanan SOSIALISMI puheessaan! Sain tilaisuudessa myös tilaisuuden keskustella monien samaa väriä tunnustavien tovereiden kanssa.
Ainiin! Täytyy myös muistaa tässä kohdin kiittää vielä kerran toveri Eero Vainiota, joka piti maanmainion puheenvuoron tulevaisuusfoorumin eräässä keskusteluryhmässä.
Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin kävi myös tulevaisuusfoorumin kanssa. Maanantaina alkoi jälleen arki. Tämä maanantai päivä oli kyllä sikäli erilainen, että toveri Skinnari vieraili koulullamme kertomassa hieman globalisaatiosta ja kansainvälisistä suhteista. Maanantai toi piristävän ruiskeen myös sikäli, että lähestulkoon lukematta saavutin matikan prelistä E:n, jota ihmetteli myös opettaja :)
Eilispäivä menikin lakitiedon kokeisiin lukiessa … Tänään sain taas lisäyksen titteleideni päättymättömään kymeen :) Olen nimittäin Lammin, Tuuloksen ja Hämeenkosken alueellisen nuorisoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Huhheijaa! kaikkeen sitä pitääkin aina itsensä työntää :D
Matematiikan kirjoitukset painavat päälle ja koultyöt kasaantuu mutta poliittinen työ jatkuu! Tai no.. voi olla että vähän takkuilee :) Blogiani en kuitenkaan lupaa päivitellä ennen kirjoituksia!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jälleen kerran täältä Hämeenkoskelta!
Viimeisimmän blogimerkintäni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista palloilua politiikan ja koulun välillä. Politiikan kentällä tapahtuu jos vaikka mitä ja syksyn kirjoituksetkin painavat päälle. Lyhyesti sanottuna elämäni on ollut koulua, politiikkaa ja koulupolitiikkaa.
Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut muun muassa seuraavaa:
Hämeenkosken valtuusto, Suomen kokoomuslaisin muuten, on ehtinyt kokoontua ja päättänyt jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selvittelyä. Olen lisäksi ehtinyt ampua kolme sorsaa (En kuitenkaan ketään Kalevin sukulaisia, vaan heinäsorsia). Myös johtamassani Lammin lukion oppilaskunnassa on aloiteltu seuraajani etsimistä. Marjoja ja sieniäkin on täällä maaseudulla jo päässyt poimimaan ja muutenkin syksyn tulo alkaa näyttää väistämättömältä. Olen tänä aikana huomannut myös sen, että valtion erilaisia kortteja ja passeja toimittavan alihankkijan työntekijät ovat varmaankin kovia sienien ja marjojen poimijoita, sillä aseenkantolupani on jo 2 viikkoa myöhässä. Hämeen Sosialidemokraattien piirihallituskin ehti kokoontua päivänpoliittisten kysymysten äärelle. Ja matematiikan prelinkin olivat samalle viikolle laittaneet… The Simpsons Moviekin tuli katsastettua pankin tarjoamana, sillä eräs pankkiyritys on niin kiinnostunut eräässä toisessa pankissa lepäävistä eurosta ja 74 sentistä, että lahjoitti minulle elokuvaliput, jotta siirtäisin rahat heidän pankkiinsa. (En minä tiennyt että se kilpailu noin kovaa on!)
Mutta sitten päästäänkin jo viime sunnuntaihin…
Sunnuntainahan oli, kuten varmasti kaikki tiedämme, SDP:n tulevaisuusfoorumi Lahdessa, johon minua ei tosin kutsuttu mutta johon itseni kutsututin (suomenkielen kaunein sana). Kyseinen tilaisuus oli ehkäpä mieleenpainuvin poliittinen tilaisuus, johon olen koskaan osallistunut. Tilaisuus oli kaikessa kattavuudessaan erittäin antoisa ja antoi uutta energiaa poliittiseen työhön. Tilaisuus oli jopa niin hyvä, että kokosin kaiken rohkeuteni ja menin asian ilmoittamaan myös Don Eerolle ja samalla kiitin häntä hänen loistavasta puheestaan, jossa hän onnistui kiteyttämään kaikki oman sosialidemokratiani kulmakivet. Erityisesti puheen alkuosa oli erittäin napakka ja hyvä mutta lopussa toveri puheenjohtaja sortui kyllä liiaksi juttelemaan jotakin poliittista jargonia, josta hämeenkoskelainen poliittinen broilerikaan ei meinannut saada mitään selvää. Mikä kaikkein parasta, hän muisti mainita sanan SOSIALISMI puheessaan! Sain tilaisuudessa myös tilaisuuden keskustella monien samaa väriä tunnustavien tovereiden kanssa.
Ainiin! Täytyy myös muistaa tässä kohdin kiittää vielä kerran toveri Eero Vainiota, joka piti maanmainion puheenvuoron tulevaisuusfoorumin eräässä keskusteluryhmässä.
Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin kävi myös tulevaisuusfoorumin kanssa. Maanantaina alkoi jälleen arki. Tämä maanantai päivä oli kyllä sikäli erilainen, että toveri Skinnari vieraili koulullamme kertomassa hieman globalisaatiosta ja kansainvälisistä suhteista. Maanantai toi piristävän ruiskeen myös sikäli, että lähestulkoon lukematta saavutin matikan prelistä E:n, jota ihmetteli myös opettaja :)
Eilispäivä menikin lakitiedon kokeisiin lukiessa … Tänään sain taas lisäyksen titteleideni päättymättömään kymeen :) Olen nimittäin Lammin, Tuuloksen ja Hämeenkosken alueellisen nuorisoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Huhheijaa! kaikkeen sitä pitääkin aina itsensä työntää :D
Matematiikan kirjoitukset painavat päälle ja koultyöt kasaantuu mutta poliittinen työ jatkuu! Tai no.. voi olla että vähän takkuilee :) Blogiani en kuitenkaan lupaa päivitellä ennen kirjoituksia!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jälleen kerran täältä Hämeenkoskelta!
e hënë, 6 gusht 2007
Sosialidemokratiaa vai demokraattista sosialismia?
Koko kesän on pyörinyt mediassa ja poliittisella kentällä keskustelu vaalitappion syistä. Eräänä syynä on esitetty sitä, ettei tavoitteitamme saatu markkinoitua tarpeeksi hyvin äänestäjille ja että päämäärämme jäivät epäselviksi. Muuten en tässä kirjoituksessani ota tähän asiaan kantaa mutta haluan esittää erään ajatukseni ja mielipiteeni.
On totta että puolueemme linja saattaa äänestäjästä tuntua sekavalta monissa asioissa, sillä jäsenenkin on niistä joskus vaikea olla selvillä. Mielestäni yksi parannettava kohta politiikassamme on aatteidemme ja arvojemme kuvaus. Mielestäni arvojamme tulisi voida kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi.
Nykyisin kun joltakin puolueemme johtohahmolta kysyy mitä puolueemme arvot ovat, saa vastaukseksi noin ½ tunnin luennon sosiaali- ja terveys- sekä vero- ja talouspolitiikasta. Tällaisia luentoja olen kuullut monia ja joka ainoa kerta mieleeni tulee sana, jonka lausuminen helpottaisi aatemaailmastamme kertomista suunnattomasti. Kuitenkin se sana on melkeinpä kielletty ja sen sanomista vältellään viimeiseen asti, sen tuottaman radikaalin mielikuvan takia. Se sana on sosialismi.
SDP on osa maailmanlaajuista sosialistista liikettä mutta sosialismista puhutaan SDP:n kohdalla yhä harvemmin. Mutta miksi emme voisi kuvata puolueemme omaamia arvoja yksinkertaisesti sanomalla että “arvomme edustavat modernia sosialismia”? Maailma on muuttunut paljon siitä ajasta, jolloin sosialismi terminä on luotu. Maailmalla sosialismi on aikojen saatossa muuttunut ja modernisoitunut mutta meillä Suomessa sillä on hyvin negatiivinen merkitys.
Ulkomailla, kuten esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa, sosialisti mielletään hyvätahtoiseksi ihmiseksi mutta miksi se Suomessa mielletään? Suomalainen sosialisti on 1970-luvulle jäänyt taistolainen, joka olisi myynyt Suomen Neuvostoliitolle ja niin edelleen. Näin on ainakin jos kysymme asiaa joltakin puolueettomalta tai hieman oikealle kallistuvalta henkilöltä. Valitettavaa mutta totta 2000-luvun Suomessa. Hämeenkosken kaltaisissa virkeissä maalaistaajamissa, josta itse olen kotoisin, on vaikeaa puhua edes sosialidemokratiasta muiden ihmisten kanssa, sillä keskustelu menee väkisin kansalaissotaan ja punaisten arvostelemiseen.
Sosialismi tarvitsisikin mielestäni kunnianpalautuksen ja modernisoimisen myös Suomessa. Tämä kunnianpalautus ei voi tapahtua hetkessä, sillä niin syvälle on sanan negatiivinen merkitys juurtunut suomalaiseen tajuntaan. Kunnianpalautus voisi mielestäni alkaa meistä, sosialidemokraateista. Meidän ei tule unohtaa sanaa sosialismi politiikkaamme kuvattaessa, vaan meidän tulee käyttää sitä yhä rohkeammin. En tarkoita että SDP:n tulisi muuttua Suomen Sosialistiseksi puolueeksi, enkä pakota ketään SDP:n jäsentä kutsumaan itseään sosialistiksi vasten tahtoaan, mutta olkaamme edes ylpeästi sosialidemokraatteja yhdellä a:lla, eikä mitään kummallisia sosiaalidemokraatteja!
On totta että puolueemme linja saattaa äänestäjästä tuntua sekavalta monissa asioissa, sillä jäsenenkin on niistä joskus vaikea olla selvillä. Mielestäni yksi parannettava kohta politiikassamme on aatteidemme ja arvojemme kuvaus. Mielestäni arvojamme tulisi voida kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi.
Nykyisin kun joltakin puolueemme johtohahmolta kysyy mitä puolueemme arvot ovat, saa vastaukseksi noin ½ tunnin luennon sosiaali- ja terveys- sekä vero- ja talouspolitiikasta. Tällaisia luentoja olen kuullut monia ja joka ainoa kerta mieleeni tulee sana, jonka lausuminen helpottaisi aatemaailmastamme kertomista suunnattomasti. Kuitenkin se sana on melkeinpä kielletty ja sen sanomista vältellään viimeiseen asti, sen tuottaman radikaalin mielikuvan takia. Se sana on sosialismi.
SDP on osa maailmanlaajuista sosialistista liikettä mutta sosialismista puhutaan SDP:n kohdalla yhä harvemmin. Mutta miksi emme voisi kuvata puolueemme omaamia arvoja yksinkertaisesti sanomalla että “arvomme edustavat modernia sosialismia”? Maailma on muuttunut paljon siitä ajasta, jolloin sosialismi terminä on luotu. Maailmalla sosialismi on aikojen saatossa muuttunut ja modernisoitunut mutta meillä Suomessa sillä on hyvin negatiivinen merkitys.
Ulkomailla, kuten esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa, sosialisti mielletään hyvätahtoiseksi ihmiseksi mutta miksi se Suomessa mielletään? Suomalainen sosialisti on 1970-luvulle jäänyt taistolainen, joka olisi myynyt Suomen Neuvostoliitolle ja niin edelleen. Näin on ainakin jos kysymme asiaa joltakin puolueettomalta tai hieman oikealle kallistuvalta henkilöltä. Valitettavaa mutta totta 2000-luvun Suomessa. Hämeenkosken kaltaisissa virkeissä maalaistaajamissa, josta itse olen kotoisin, on vaikeaa puhua edes sosialidemokratiasta muiden ihmisten kanssa, sillä keskustelu menee väkisin kansalaissotaan ja punaisten arvostelemiseen.
Sosialismi tarvitsisikin mielestäni kunnianpalautuksen ja modernisoimisen myös Suomessa. Tämä kunnianpalautus ei voi tapahtua hetkessä, sillä niin syvälle on sanan negatiivinen merkitys juurtunut suomalaiseen tajuntaan. Kunnianpalautus voisi mielestäni alkaa meistä, sosialidemokraateista. Meidän ei tule unohtaa sanaa sosialismi politiikkaamme kuvattaessa, vaan meidän tulee käyttää sitä yhä rohkeammin. En tarkoita että SDP:n tulisi muuttua Suomen Sosialistiseksi puolueeksi, enkä pakota ketään SDP:n jäsentä kutsumaan itseään sosialistiksi vasten tahtoaan, mutta olkaamme edes ylpeästi sosialidemokraatteja yhdellä a:lla, eikä mitään kummallisia sosiaalidemokraatteja!
e enjte, 2 gusht 2007
Isoveli valvoo
Sain tässä pari päivää sitten kokea yllätyksen. Tietokoneeseeni pääsi eräänlainen roskapostia lähettävä haittaohjelma, joka kiusasi jenkinaikaa tovereitani Messengerissä. Tällainenhan ei minun kaltaiselle tumpelolle ole yllätys vaan ennemminkin se, mitä tästä seurasi.
Illalla yritin mennä nettiin mutta ruutuuni ilmestyikin teksti, jossa ilmoitettiin, että laajakaistapalveluita tarjoava paikallinen puhelinyhtiö on huomannut tietokoneestani lähtevän haitallista aineistoa nettiin. Tämähän sinällään on hyvä, että tarkkaillaan haitallisten ohjelmien leviämistä. Tuli vaan mieleen, että jos tarkkaillaan tällaisten ohjelmienkin leviämistä niin miksei sitten tarkkailtaisi myös muuta henkilökohtaista tietoliikennettäni.
Toinen asia mihin tässä episodissa kiinnitin huomiota, oli se, että internetpalveluidentarjoaja (sanahirviö) tarjosi välittömästi asialle korjausehdotuksen ja tarjosi minulle erilaisia virustorjuntaohjelmia (toinen sanahirviö), jotka kyllä ovat ilmaisia ensimmäisen kuukauden ajan mutta muuttuvat sitten maksullisiksi. Mikä upea markkinointikikka! Katkaistaan internetyhteys, jonka takaisinsaamiseksi ainoa mahdollisuus on OSTAA virustorjuntaohjelma.
Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää…
(Tosin tällaistahan on nähty kautta maailmanhistorian.. mitä olivatkaan natsi-Saksa, DDR, Neuvostoliitto, Afganistan tai Yhdysvallat tähän verrattuna. )
Illalla yritin mennä nettiin mutta ruutuuni ilmestyikin teksti, jossa ilmoitettiin, että laajakaistapalveluita tarjoava paikallinen puhelinyhtiö on huomannut tietokoneestani lähtevän haitallista aineistoa nettiin. Tämähän sinällään on hyvä, että tarkkaillaan haitallisten ohjelmien leviämistä. Tuli vaan mieleen, että jos tarkkaillaan tällaisten ohjelmienkin leviämistä niin miksei sitten tarkkailtaisi myös muuta henkilökohtaista tietoliikennettäni.
Toinen asia mihin tässä episodissa kiinnitin huomiota, oli se, että internetpalveluidentarjoaja (sanahirviö) tarjosi välittömästi asialle korjausehdotuksen ja tarjosi minulle erilaisia virustorjuntaohjelmia (toinen sanahirviö), jotka kyllä ovat ilmaisia ensimmäisen kuukauden ajan mutta muuttuvat sitten maksullisiksi. Mikä upea markkinointikikka! Katkaistaan internetyhteys, jonka takaisinsaamiseksi ainoa mahdollisuus on OSTAA virustorjuntaohjelma.
Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää…
(Tosin tällaistahan on nähty kautta maailmanhistorian.. mitä olivatkaan natsi-Saksa, DDR, Neuvostoliitto, Afganistan tai Yhdysvallat tähän verrattuna. )
e hënë, 9 korrik 2007
Onko koolla sittenkin väliä, Nokia?
Tänään törmäsin erääseen kamalaan virheeseen, jonka suomalaisen markkinatalouden lippulaiva, Nokian matkapuhelimia valmistava kumisaapastehdas on tehnyt. Minulla kun on verrattain uusi Nokian puhelin, jonka mukana, luonnollisesti, tuli laturi, joka sitten tänään sanoi sopimuksensa irti ja hajosi. Samanlaista laturiahan talostamme ei sitten löytynyt, vaikka Nokian latureita talostamme löytyi kyllä kokonaiset 3 kappaletta.
Minkä ihmeen takia Nokian on pitänyt mennä vaihtamaan, jo yli vuosikymmenen ajan hyvin toiminut, laturimalli uuteen, kapeampikärkiseen laturiin?!? Eihän se näin mene! Ihmiset ympäri maailman ovat ostaneet miljoonia Nokian kumisaapastehtaan puhelimia, joiden mukana on tullut laturi, joka on kelvannut kaikkiin Nokian malleihin. Nyt joku on mennyt ja keksinyt että vaihdetaanpa hyvin palvellut laturimalli uuteen, heikkotekoisempaan, ja laitetaan ihmiset ostamaan uusia latureita rikkoutuneiden tilalle, kun kymmenet kaapissa lojuvat vanhat laturit eivät uuteen puhelinmalliin kelpaakkaan.
Nyt minäkin sitten joudun odottelemaan huomiseen asti, että pääsen puhelinkaupasta ostamaan uuden laturin ja saan puhelimeni ladattua! Miksi se paksumpikärkinen laturimalli piti hylätä, oi miksi? Onko koolla sittenkin väliä?
Minkä ihmeen takia Nokian on pitänyt mennä vaihtamaan, jo yli vuosikymmenen ajan hyvin toiminut, laturimalli uuteen, kapeampikärkiseen laturiin?!? Eihän se näin mene! Ihmiset ympäri maailman ovat ostaneet miljoonia Nokian kumisaapastehtaan puhelimia, joiden mukana on tullut laturi, joka on kelvannut kaikkiin Nokian malleihin. Nyt joku on mennyt ja keksinyt että vaihdetaanpa hyvin palvellut laturimalli uuteen, heikkotekoisempaan, ja laitetaan ihmiset ostamaan uusia latureita rikkoutuneiden tilalle, kun kymmenet kaapissa lojuvat vanhat laturit eivät uuteen puhelinmalliin kelpaakkaan.
Nyt minäkin sitten joudun odottelemaan huomiseen asti, että pääsen puhelinkaupasta ostamaan uuden laturin ja saan puhelimeni ladattua! Miksi se paksumpikärkinen laturimalli piti hylätä, oi miksi? Onko koolla sittenkin väliä?
e hënë, 25 qershor 2007
Kun kerran kaikki muutkin...
Kun kerran kaikki muutkin nykyään pitävät jonkinlaista blogia niin miksen minäkin sitten.
Ensimmäinen tekstini täällä voisikin olla kunnon kalajuttu. Olimme nimittäin hetki sitten erään toverini kanssa kalassa Hämeenkosken kuuluisalla Teurojoella. Kalareissumme onnistui muuten vallan mainiosti mutta ainoa häiritsevä tekijä oli pusikosta kuuluva rapina. Emme kiinnittäneet siihen erityisempää huomiota ennen kuin olin lähtemässä hieman eteenpäin joenvartta kalastelemaan... Käveltyäni hetken matkaa jokivartta eteeni ilmestyi maastopuku, joka oli n. 10cm päässä minusta. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin maastopuku osoittautuikin pusikossa piileskeleväksi mieshenkilöksi. Tämä tilanne sai minut tokaisemaan melko kovalla äänellä, että "JUMALAUTA TÄÄLLÄHÄN ON IHMINEN" pelästys oli valtava ja varmasti molemminpuolinen. Mies jatkoi kyyristelyä ja minä palasin vinhaa vauhtia kaverini luokse. Hetken asiaa pohdittuamme rupesimme huutelemaan herralle, että onko kaikki kunnossa. Ensiksi kokeilimme suomea, ei vastausta. Sitten englantia, ei vastausta. Venäjää, ei vastausta. Edes saksa tai ruotsi ei aiheuttanut minkäänlaista vastausta. Hetken seisoskeltuamme mies rapisteli tai oikeammin ryömi n. 10 metrin päästä ohitsemme ja lähti ilmeisesti karkuun. Pelon vallassa poistuimme toverini kanssa paikalta. Äsken yritin saada yhteyden Lahden kihlakunnan poliisiin mutta yöpäivystys on kuulemma lakkautettu kustannussyistä... Hätänumeroon en viitsi asian takia soittaa kun olemme varmoja, että hätää miehellä ei ollut. Aamulla sitten täytyy ottaa virkavaltaan uusi yhteys jos heiltä sattuu joku olemaan kadoksissa tai kyseessä oli eksynyt ihminen...
Kaikkea sitä sattuu kun kalassa käy.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällkertäkertaa täältä Hämeenkoskelta...
Abonohu te:
Postimet (Atom)
