e hënë, 25 qershor 2007

Kun kerran kaikki muutkin...

Kun kerran kaikki muutkin nykyään pitävät jonkinlaista blogia niin miksen minäkin sitten.

Ensimmäinen tekstini täällä voisikin olla kunnon kalajuttu. Olimme nimittäin hetki sitten erään toverini kanssa kalassa Hämeenkosken kuuluisalla Teurojoella. Kalareissumme onnistui muuten vallan mainiosti mutta ainoa häiritsevä tekijä oli pusikosta kuuluva rapina. Emme kiinnittäneet siihen erityisempää huomiota ennen kuin olin lähtemässä hieman eteenpäin joenvartta kalastelemaan... Käveltyäni hetken matkaa jokivartta eteeni ilmestyi maastopuku, joka oli n. 10cm päässä minusta. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin maastopuku osoittautuikin pusikossa piileskeleväksi mieshenkilöksi. Tämä tilanne sai minut tokaisemaan melko kovalla äänellä, että "JUMALAUTA TÄÄLLÄHÄN ON IHMINEN" pelästys oli valtava ja varmasti molemminpuolinen. Mies jatkoi kyyristelyä ja minä palasin vinhaa vauhtia kaverini luokse. Hetken asiaa pohdittuamme rupesimme huutelemaan herralle, että onko kaikki kunnossa. Ensiksi kokeilimme suomea, ei vastausta. Sitten englantia, ei vastausta. Venäjää, ei vastausta. Edes saksa tai ruotsi ei aiheuttanut minkäänlaista vastausta. Hetken seisoskeltuamme mies rapisteli tai oikeammin ryömi n. 10 metrin päästä ohitsemme ja lähti ilmeisesti karkuun. Pelon vallassa poistuimme toverini kanssa paikalta. Äsken yritin saada yhteyden Lahden kihlakunnan poliisiin mutta yöpäivystys on kuulemma lakkautettu kustannussyistä... Hätänumeroon en viitsi asian takia soittaa kun olemme varmoja, että hätää miehellä ei ollut. Aamulla sitten täytyy ottaa virkavaltaan uusi yhteys jos heiltä sattuu joku olemaan kadoksissa tai kyseessä oli eksynyt ihminen...

Kaikkea sitä sattuu kun kalassa käy.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällkertäkertaa täältä Hämeenkoskelta...