Sosialidemokratiaa vai demokraattista sosialismia?

Koko kesän on pyörinyt mediassa ja poliittisella kentällä keskustelu vaalitappion syistä. Eräänä syynä on esitetty sitä, ettei tavoitteitamme saatu markkinoitua tarpeeksi hyvin äänestäjille ja että päämäärämme jäivät epäselviksi. Muuten en tässä kirjoituksessani ota tähän asiaan kantaa mutta haluan esittää erään ajatukseni ja mielipiteeni.

On totta että puolueemme linja saattaa äänestäjästä tuntua sekavalta monissa asioissa, sillä jäsenenkin on niistä joskus vaikea olla selvillä. Mielestäni yksi parannettava kohta politiikassamme on aatteidemme ja arvojemme kuvaus. Mielestäni arvojamme tulisi voida kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi.

Nykyisin kun joltakin puolueemme johtohahmolta kysyy mitä puolueemme arvot ovat, saa vastaukseksi noin ½ tunnin luennon sosiaali- ja terveys- sekä vero- ja talouspolitiikasta. Tällaisia luentoja olen kuullut monia ja joka ainoa kerta mieleeni tulee sana, jonka lausuminen helpottaisi aatemaailmastamme kertomista suunnattomasti. Kuitenkin se sana on melkeinpä kielletty ja sen sanomista vältellään viimeiseen asti, sen tuottaman radikaalin mielikuvan takia. Se sana on sosialismi.

SDP on osa maailmanlaajuista sosialistista liikettä mutta sosialismista puhutaan SDP:n kohdalla yhä harvemmin. Mutta miksi emme voisi kuvata puolueemme omaamia arvoja yksinkertaisesti sanomalla että “arvomme edustavat modernia sosialismia”? Maailma on muuttunut paljon siitä ajasta, jolloin sosialismi terminä on luotu. Maailmalla sosialismi on aikojen saatossa muuttunut ja modernisoitunut mutta meillä Suomessa sillä on hyvin negatiivinen merkitys.

Ulkomailla, kuten esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa, sosialisti mielletään hyvätahtoiseksi ihmiseksi mutta miksi se Suomessa mielletään? Suomalainen sosialisti on 1970-luvulle jäänyt taistolainen, joka olisi myynyt Suomen Neuvostoliitolle ja niin edelleen. Näin on ainakin jos kysymme asiaa joltakin puolueettomalta tai hieman oikealle kallistuvalta henkilöltä. Valitettavaa mutta totta 2000-luvun Suomessa. Hämeenkosken kaltaisissa virkeissä maalaistaajamissa, josta itse olen kotoisin, on vaikeaa puhua edes sosialidemokratiasta muiden ihmisten kanssa, sillä keskustelu menee väkisin kansalaissotaan ja punaisten arvostelemiseen.

Sosialismi tarvitsisikin mielestäni kunnianpalautuksen ja modernisoimisen myös Suomessa. Tämä kunnianpalautus ei voi tapahtua hetkessä, sillä niin syvälle on sanan negatiivinen merkitys juurtunut suomalaiseen tajuntaan. Kunnianpalautus voisi mielestäni alkaa meistä, sosialidemokraateista. Meidän ei tule unohtaa sanaa sosialismi politiikkaamme kuvattaessa, vaan meidän tulee käyttää sitä yhä rohkeammin. En tarkoita että SDP:n tulisi muuttua Suomen Sosialistiseksi puolueeksi, enkä pakota ketään SDP:n jäsentä kutsumaan itseään sosialistiksi vasten tahtoaan, mutta olkaamme edes ylpeästi sosialidemokraatteja yhdellä a:lla, eikä mitään kummallisia sosiaalidemokraatteja!