Säästölistojen syksy 2009

Jälleen kerran, kuin huomaamatta kesä on vaihtunut syksyksi ja olemme vinhaa vauhtia liukumassa kohti talvea. Syksyn tulon huomaa monessa asiassa. Lehdet alkavat kellastua, ilmat kylmetä ja peltomaisema muuttaa muotoaan. Kuntapolitiikassa syksyn tulon huomaa kaikkein selkeimmin kokoustahdin kiristymisenä ja entistä paksumpina esityslistanippuina. Tulevan vuoden talousarvio alkaa puhututtaa niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla. Tänä syksynä tavanomainen budjettikeskustelu, niin eduskunnassa kuin kunnissakin, saa aivan uudenlaista potkua vallitsevasta talousahdingosta, joka koettelee kaikkia kansalaisia. Kunnissa joudutaan näin syksyn tullen miettimään toden teolla miten tuleva vuosi selvitään.

On selvä asia, että monessa Hämeen kunnassa joudutaan vähintäänkin harkitsemaan kunnallisveroprosentin korotusta, mutta säästötoimia miettiessään kuntapäättäjät joutuvat tekemään ankaria valintoja myös siitä, minne säästötoimenpiteet joudutaan kohdistamaan. Ympäri Suomea on kuulunut viestejä siitä, että kuntien talousahdinko on pakottanut kohdistamaan säästötoimenpiteet erityisesti nuorisotyöhön ja koulutukseen. Kyläkouluja ollaan lakkauttamassa, kouluyksiköitä suurentamassa ja luokkakokoja kasvattamassa. Myös nuorisotyön määrärahoja on leikattu monissa kunnissa. Toki on ymmärrettävää, että kokonaisvaltaisia ja kaikkia kuntapalveluita koskevia säästötoimenpiteitä joudutaan tekemään, mutta on täysin käsittämätöntä, että monin paikoin suurimmat leikkaukset suoritetaan nimenomaan nuorisopuolella.

Herää jälleen kysymys, ettemmekö me todella ole oppineet mitään lukiessamme lisääntyneestä nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista? Lehdet ovat olleet viimeaikoina täynnä eri asiantuntijoiden lausuntoja siitä, että juuri viime laman aikaiset leikkaukset koulutus- ja nuorisopalveluissa, ovat osasyy nuorten nykyiseen syrjäytymisongelmaan. Tällaisina vaikeina aikoina olisi nimenomaan pidettävä huolta niistä, jotka tilanteesta eniten kärsivät. Vanhempien työttömyys, perheen taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat vaikuttavat lapsiin ja nuoriin raskaasti ja kun tämä kaikki yhdistetään heikentyneisiin nuoriso- ja koulutuspalveluihin, on soppa valmis. Tästä keitoksesta syntyykin suomalaiselle yhteiskunnalle todellinen syrjäytymissoppa, jonka vaikutukset näkyvät ja pitkään.

Nuorison ongelmat eivät rajoitu enää pelkästään vanhempien työllisyysongelmiin, vaan mukaan on tullut myös laajalle levinnyt nuorisotyöttömyys. Vasta valmistuneet ja syystä tai toisesta vaille opiskelupaikkaa jääneet nuoret ovat yhä enenevissä määrin vailla työtä. Maamme hallituskin vain voivottelee tilannetta mutta konkreettiset toimet asian ratkaisemiseksi ovat jääneet olemattomiin. Kuntatasolla asiaa on mahdoton ratkaista, mutta sielläkin voidaan tehdä toimia, joilla vaikeassa tilanteessa olevia nuoria voitaisiin auttaa. Ainakaan olemassa olevia työpaja- yms. toimintoja ei pitäisi ajaa alas pelkästään säästösyistä.

Meiltä kuntapäättäjiltä vaaditaankin nyt entistä vaikeampia päätöksiä. Olemme tulevan vuoden talousarvioita käsitellessämme tilanteessa, jossa joudumme katsomaan tekemiemme päätösten vaikutusta vuosien päähän. Ei kannata tuijottaa tehtyjen päätösten nopeita vaikutuksia, vaan on nähtävä asiat kokonaisuuksina, jotka vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin vuosienkin päästä. Olkaamme me sosialidemokraatit suunnannäyttäjiä kunnissamme ja ajatelkaamme myös tulevia sukupolvia.

(Teksti julkaistu Viikko-Häme lehden "Yhteiset asiamme" -palstalla 1.10.2009)