Puheenjohtajapelistä

Viimepäivinä on julkisuudessa käyty laajaa keskustelua puolueemme puheenjohtajasta ja tavasta, jolla puheenjohtaja valitaan. Erkki Tuomioja ilmoittautui puheenjohtajapeliin viime lauantaina Kouvolassa. Itse en valitettavasti päässyt tilaisuuteen sillä Hämeen sosialidemokraattien piirihallitus kokoontui samana päivänä. Piirihallitus otti kokouksessaan kantaa myös puheenjohtajakysymykseen ja siihen, tulisiko neuvoa-antava jäsenäänestys puheenjohtajasta järjestää. Piirihallituksen kannaksi muotoutui lyhyehkön keskustelun jälkeen se, että idea sinänsä on kannatettava mutta koska aikataulu ennen puoluekokousta on liian tiukka, ei neuvoa-antavaa jäsenäänestystä voida vielä tässä vaiheessa toteuttaa.

Itse olen kuitenkin varovaisen myönteinen (niin kuin nykyaikainen virallinen ilmaisu kuuluu) neuvoa-antavaa jäsenäänestystä kohtaan. Tässäkin aikataulussa se mielestäni voitaisiin kyllä toteuttaa mikäli siihen halua on, vaikkakaan sitä ei puoluevaltuustossa käsitelty. Uudistuva SDP tarvitsee mielestäni juuri tällaisia tekoja oman jäsendemokratiansa parantamiseksi.

Mitä tulee itse ehdokkaisiin, niin olen saanut Facebookissa kutsun sekä Jutta Urpilaisen, että Erkki Tuomiojan kannatusyhteisöön. En kuitenkaan ole vielä hyväksynyt kumpaakaan kutsua. Tähän on yksinkertaisesti yksi ainoa syy nimittäin se, etten tiedä kumpaan pitäisi liittyä. Pidän itseäni puolueemme vasemmiston edustajana, joita jotkut sanovat tuomiojalaisiksi. Tämän seikan takia minun pitäisi kai liittyä Tuomiojan kannatusjoukkoihin. Arvostankin Tuomiojaa erittäin suuresti poliitikkona ja valtiomiehenä ja uskon, että SDP saisi hänestä loistavan puheenjohtajan. Tuomiojan johdolla SDP:llä on hyvät mahdollisuudet voittaa taakseen koko se perinteinen työväestöön ja vasemmistolaisiin intellektuellipiireihin pohjautuva kannattajakunta.

Jutta Urpilaista, joka on viimepäivinä ollut myös paljon julkisuudessa SDP:n puheenjohtajasta puhuttaessa, en tunne kovinkaan hyvin arvioidakseni hänen soveltumistaan puolueen puheenjohtajaksi. En tiedä onko miinus vai plussa, että kenttäväki ei tunne tarkasti puheenjohtajaehdokkaita (tai no enhän minä ole yksin kenttäväki). Urpilaisen ylivoimaisia plussatekijöitä ovat ikä ja sukupuoli. SDP on jo vuosia kaivannut uudenlaista keulakuvaa ja mikä olisikaan parempi kuin akateemisesti koulutettu viehättävä nuori nainen. Urpilainen ei ainakaan tietääkseni ole vielä lähtenyt mukaan puheenjohtajakisaan vaikka häntä siihen onkin jo laajasti kosiskeltu. Puoluejohtajaa ei kuitenkaan mielestäni voi valita iän ja sukupuolen perusteella vaan tarvitaan myös vahvoja näyttöjä käytännön työstä. Uskon vahvasti, että Urpilainen näihin näyttöihin pystyy mutta ne tarvitsee kuitenkin näyttää koko kansakunnalle. Ihmetykseni on herättänyt myös se seikka, että lehdissä on paljon kirjoitettu Demarinuorten kannattavan Urpilaista SDP:n puheenjohtajaksi. En toki ole kuin Etelä-Hämeen kituvan nuorisopiirin puheenjohtaja mutta ainakaan minulta ei mielipidettä asiaan ole kysytty. Samaan hengenvetoon on tietenkin todettava, että luonnollisempaa nuorisoliiton onkin kannattaa 32-vuotiasta naista puheenjohtajaksi kuin 61-vuotiasta miestä.

Kolmas vahva nimi puoluejohtaja kisassa on luonnollisesti Eero Heinäluoma, jonka tuolia on heiluteltu eduskuntavaaleista lähtien. Monet puolueosastot ovat ainakin Hämeessä sitä mieltä, että Heinäluoma saa jatkaa kunnallisvaaleihin asti. “Vaihdetaan se sitten pois kun kunnallisvaalit hävitään” Entäs jos ja kun niitä ei hävitäkään? Puolueemme ulkopuolisilla henkilöillä on selvä mielipide: “Vaihtakaa se Heinäluoma pois!” Arvostan Heinäluomaa poliitikkona, oppositiojohtajana ja sosialidemokraattina, arvostin Heinäluomaa puoluesihteerinä mutta SAK-kriisissä pelehtivän puolueen puheenjohtajana hän ei ehkä ole paras mahdollinen. Mutta mikäli puolueväki haluaa antaa sen kuuluisan viimeisen mahdollisuuden niin tyydyn siihenkin. Uudistumisen kannalta se ei kuitenkaan olisi se paras vaihtoehto.

Innolla odotan myös oman piirini kansanedustajien kantaa puheenjohtajakilpailuun. Johannes Koskinen ja Tarja Filatov ovat myös kovia tekijöitä!

Kuten Vihtori Kosola asian aikanaan ilmaisi, “kaikki on sallittua kunhan se tapahtuu isänmaan ja kansan hyväksi!” Pääasia on se, että puolueemme saa parhaan mahdollisen puheenjohtajan ja puolue uudistuu ja saavuttaa takaisin asemansa valtakunnan kaapin päällä! Itse keskityn vielä toistaiseksi kuuntelemaan ja katselemaan kuka olisi omasta mielestäni paras vaihtoehto puolueellemme.

Johan on ihme jos tämän tekstin joku jaksoi lukea alusta loppuun! Onnittelut sille, joka pääsi loppuun asti!