Tänään hieman ennen kolmea iltapäivällä putosi pommi politiikan taistelutantereelle. Puolueemme puheenjohtaja Eero H. teki miehen työn vailla vertaa.
Jäämällä pois puheenjohtajan paikalta ja ottamalla vastuun vaalitappiosta hän teki historiaa. Teollaan hän asetti liikkeemme, omien haaveidensa ja pyrkimystensä edelle. Teollaan hän viitoitti tietä puolueemme uudistusprosessille ja kunnallisvaalivoitolle.
Paljon pahoja puheita on miehestä kuultu mutta viimeistään tämä päivä osoitti nämä puheet täysin turhiksi. Kyseessä on valtiomies isolla V:llä.
Vielä kerran, kiitos Eero! Tällaista rohkeutta liikkeemme tarvitsee!
e diel, 10 shkurt 2008
e premte, 18 janar 2008
Maaseudun kehittämispolitiikkaa Keskustalaisittain
Kyllähän taas lähti aamu mukavasti käyntiin kun pääsi lukemaan tuoreita uutisia HS:n sivuilta. Politiikka osiosta silmiini sattui juttu, jonka mukaan Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk) luopuisi mielellään linja-auto vuoroista haja-asutusalueella. Kyllähän on taas hyvä idea! Vaihtoehtona Vehviläinen esittää takseja ja pikkubusseja. En usko että kovinkaan monella kuntani vanhuksella olisi varaa maksaa yli 50€ suuntaansa käydessään Lahden markkinoilla joka kuun ensimmäinen keskiviikko, taksilla!
Onpahan taas varsinaista maaseudun hyvinvoinnin edistämispolitiikkaa ja desentralismia keskustalta!
Onpahan taas varsinaista maaseudun hyvinvoinnin edistämispolitiikkaa ja desentralismia keskustalta!
e martë, 15 janar 2008
Puheenjohtajapelistä
Viimepäivinä on julkisuudessa käyty laajaa keskustelua puolueemme puheenjohtajasta ja tavasta, jolla puheenjohtaja valitaan. Erkki Tuomioja ilmoittautui puheenjohtajapeliin viime lauantaina Kouvolassa. Itse en valitettavasti päässyt tilaisuuteen sillä Hämeen sosialidemokraattien piirihallitus kokoontui samana päivänä. Piirihallitus otti kokouksessaan kantaa myös puheenjohtajakysymykseen ja siihen, tulisiko neuvoa-antava jäsenäänestys puheenjohtajasta järjestää. Piirihallituksen kannaksi muotoutui lyhyehkön keskustelun jälkeen se, että idea sinänsä on kannatettava mutta koska aikataulu ennen puoluekokousta on liian tiukka, ei neuvoa-antavaa jäsenäänestystä voida vielä tässä vaiheessa toteuttaa.
Itse olen kuitenkin varovaisen myönteinen (niin kuin nykyaikainen virallinen ilmaisu kuuluu) neuvoa-antavaa jäsenäänestystä kohtaan. Tässäkin aikataulussa se mielestäni voitaisiin kyllä toteuttaa mikäli siihen halua on, vaikkakaan sitä ei puoluevaltuustossa käsitelty. Uudistuva SDP tarvitsee mielestäni juuri tällaisia tekoja oman jäsendemokratiansa parantamiseksi.
Mitä tulee itse ehdokkaisiin, niin olen saanut Facebookissa kutsun sekä Jutta Urpilaisen, että Erkki Tuomiojan kannatusyhteisöön. En kuitenkaan ole vielä hyväksynyt kumpaakaan kutsua. Tähän on yksinkertaisesti yksi ainoa syy nimittäin se, etten tiedä kumpaan pitäisi liittyä. Pidän itseäni puolueemme vasemmiston edustajana, joita jotkut sanovat tuomiojalaisiksi. Tämän seikan takia minun pitäisi kai liittyä Tuomiojan kannatusjoukkoihin. Arvostankin Tuomiojaa erittäin suuresti poliitikkona ja valtiomiehenä ja uskon, että SDP saisi hänestä loistavan puheenjohtajan. Tuomiojan johdolla SDP:llä on hyvät mahdollisuudet voittaa taakseen koko se perinteinen työväestöön ja vasemmistolaisiin intellektuellipiireihin pohjautuva kannattajakunta.
Jutta Urpilaista, joka on viimepäivinä ollut myös paljon julkisuudessa SDP:n puheenjohtajasta puhuttaessa, en tunne kovinkaan hyvin arvioidakseni hänen soveltumistaan puolueen puheenjohtajaksi. En tiedä onko miinus vai plussa, että kenttäväki ei tunne tarkasti puheenjohtajaehdokkaita (tai no enhän minä ole yksin kenttäväki). Urpilaisen ylivoimaisia plussatekijöitä ovat ikä ja sukupuoli. SDP on jo vuosia kaivannut uudenlaista keulakuvaa ja mikä olisikaan parempi kuin akateemisesti koulutettu viehättävä nuori nainen. Urpilainen ei ainakaan tietääkseni ole vielä lähtenyt mukaan puheenjohtajakisaan vaikka häntä siihen onkin jo laajasti kosiskeltu. Puoluejohtajaa ei kuitenkaan mielestäni voi valita iän ja sukupuolen perusteella vaan tarvitaan myös vahvoja näyttöjä käytännön työstä. Uskon vahvasti, että Urpilainen näihin näyttöihin pystyy mutta ne tarvitsee kuitenkin näyttää koko kansakunnalle. Ihmetykseni on herättänyt myös se seikka, että lehdissä on paljon kirjoitettu Demarinuorten kannattavan Urpilaista SDP:n puheenjohtajaksi. En toki ole kuin Etelä-Hämeen kituvan nuorisopiirin puheenjohtaja mutta ainakaan minulta ei mielipidettä asiaan ole kysytty. Samaan hengenvetoon on tietenkin todettava, että luonnollisempaa nuorisoliiton onkin kannattaa 32-vuotiasta naista puheenjohtajaksi kuin 61-vuotiasta miestä.
Kolmas vahva nimi puoluejohtaja kisassa on luonnollisesti Eero Heinäluoma, jonka tuolia on heiluteltu eduskuntavaaleista lähtien. Monet puolueosastot ovat ainakin Hämeessä sitä mieltä, että Heinäluoma saa jatkaa kunnallisvaaleihin asti. “Vaihdetaan se sitten pois kun kunnallisvaalit hävitään” Entäs jos ja kun niitä ei hävitäkään? Puolueemme ulkopuolisilla henkilöillä on selvä mielipide: “Vaihtakaa se Heinäluoma pois!” Arvostan Heinäluomaa poliitikkona, oppositiojohtajana ja sosialidemokraattina, arvostin Heinäluomaa puoluesihteerinä mutta SAK-kriisissä pelehtivän puolueen puheenjohtajana hän ei ehkä ole paras mahdollinen. Mutta mikäli puolueväki haluaa antaa sen kuuluisan viimeisen mahdollisuuden niin tyydyn siihenkin. Uudistumisen kannalta se ei kuitenkaan olisi se paras vaihtoehto.
Innolla odotan myös oman piirini kansanedustajien kantaa puheenjohtajakilpailuun. Johannes Koskinen ja Tarja Filatov ovat myös kovia tekijöitä!
Kuten Vihtori Kosola asian aikanaan ilmaisi, “kaikki on sallittua kunhan se tapahtuu isänmaan ja kansan hyväksi!” Pääasia on se, että puolueemme saa parhaan mahdollisen puheenjohtajan ja puolue uudistuu ja saavuttaa takaisin asemansa valtakunnan kaapin päällä! Itse keskityn vielä toistaiseksi kuuntelemaan ja katselemaan kuka olisi omasta mielestäni paras vaihtoehto puolueellemme.
Johan on ihme jos tämän tekstin joku jaksoi lukea alusta loppuun! Onnittelut sille, joka pääsi loppuun asti!
Itse olen kuitenkin varovaisen myönteinen (niin kuin nykyaikainen virallinen ilmaisu kuuluu) neuvoa-antavaa jäsenäänestystä kohtaan. Tässäkin aikataulussa se mielestäni voitaisiin kyllä toteuttaa mikäli siihen halua on, vaikkakaan sitä ei puoluevaltuustossa käsitelty. Uudistuva SDP tarvitsee mielestäni juuri tällaisia tekoja oman jäsendemokratiansa parantamiseksi.
Mitä tulee itse ehdokkaisiin, niin olen saanut Facebookissa kutsun sekä Jutta Urpilaisen, että Erkki Tuomiojan kannatusyhteisöön. En kuitenkaan ole vielä hyväksynyt kumpaakaan kutsua. Tähän on yksinkertaisesti yksi ainoa syy nimittäin se, etten tiedä kumpaan pitäisi liittyä. Pidän itseäni puolueemme vasemmiston edustajana, joita jotkut sanovat tuomiojalaisiksi. Tämän seikan takia minun pitäisi kai liittyä Tuomiojan kannatusjoukkoihin. Arvostankin Tuomiojaa erittäin suuresti poliitikkona ja valtiomiehenä ja uskon, että SDP saisi hänestä loistavan puheenjohtajan. Tuomiojan johdolla SDP:llä on hyvät mahdollisuudet voittaa taakseen koko se perinteinen työväestöön ja vasemmistolaisiin intellektuellipiireihin pohjautuva kannattajakunta.
Jutta Urpilaista, joka on viimepäivinä ollut myös paljon julkisuudessa SDP:n puheenjohtajasta puhuttaessa, en tunne kovinkaan hyvin arvioidakseni hänen soveltumistaan puolueen puheenjohtajaksi. En tiedä onko miinus vai plussa, että kenttäväki ei tunne tarkasti puheenjohtajaehdokkaita (tai no enhän minä ole yksin kenttäväki). Urpilaisen ylivoimaisia plussatekijöitä ovat ikä ja sukupuoli. SDP on jo vuosia kaivannut uudenlaista keulakuvaa ja mikä olisikaan parempi kuin akateemisesti koulutettu viehättävä nuori nainen. Urpilainen ei ainakaan tietääkseni ole vielä lähtenyt mukaan puheenjohtajakisaan vaikka häntä siihen onkin jo laajasti kosiskeltu. Puoluejohtajaa ei kuitenkaan mielestäni voi valita iän ja sukupuolen perusteella vaan tarvitaan myös vahvoja näyttöjä käytännön työstä. Uskon vahvasti, että Urpilainen näihin näyttöihin pystyy mutta ne tarvitsee kuitenkin näyttää koko kansakunnalle. Ihmetykseni on herättänyt myös se seikka, että lehdissä on paljon kirjoitettu Demarinuorten kannattavan Urpilaista SDP:n puheenjohtajaksi. En toki ole kuin Etelä-Hämeen kituvan nuorisopiirin puheenjohtaja mutta ainakaan minulta ei mielipidettä asiaan ole kysytty. Samaan hengenvetoon on tietenkin todettava, että luonnollisempaa nuorisoliiton onkin kannattaa 32-vuotiasta naista puheenjohtajaksi kuin 61-vuotiasta miestä.
Kolmas vahva nimi puoluejohtaja kisassa on luonnollisesti Eero Heinäluoma, jonka tuolia on heiluteltu eduskuntavaaleista lähtien. Monet puolueosastot ovat ainakin Hämeessä sitä mieltä, että Heinäluoma saa jatkaa kunnallisvaaleihin asti. “Vaihdetaan se sitten pois kun kunnallisvaalit hävitään” Entäs jos ja kun niitä ei hävitäkään? Puolueemme ulkopuolisilla henkilöillä on selvä mielipide: “Vaihtakaa se Heinäluoma pois!” Arvostan Heinäluomaa poliitikkona, oppositiojohtajana ja sosialidemokraattina, arvostin Heinäluomaa puoluesihteerinä mutta SAK-kriisissä pelehtivän puolueen puheenjohtajana hän ei ehkä ole paras mahdollinen. Mutta mikäli puolueväki haluaa antaa sen kuuluisan viimeisen mahdollisuuden niin tyydyn siihenkin. Uudistumisen kannalta se ei kuitenkaan olisi se paras vaihtoehto.
Innolla odotan myös oman piirini kansanedustajien kantaa puheenjohtajakilpailuun. Johannes Koskinen ja Tarja Filatov ovat myös kovia tekijöitä!
Kuten Vihtori Kosola asian aikanaan ilmaisi, “kaikki on sallittua kunhan se tapahtuu isänmaan ja kansan hyväksi!” Pääasia on se, että puolueemme saa parhaan mahdollisen puheenjohtajan ja puolue uudistuu ja saavuttaa takaisin asemansa valtakunnan kaapin päällä! Itse keskityn vielä toistaiseksi kuuntelemaan ja katselemaan kuka olisi omasta mielestäni paras vaihtoehto puolueellemme.
Johan on ihme jos tämän tekstin joku jaksoi lukea alusta loppuun! Onnittelut sille, joka pääsi loppuun asti!
e enjte, 20 dhjetor 2007
Isänmaalle!
Terve taas! Edellisestä kirjoituksestani onkin taas ehtinyt kulua jonkin aikaa.
Näin Suomen 90-vuotispäivien tienoilla on puhuttu paljon itsenäisyydestä ja isänmaallisuudesta. Olen pitkään pohdiskellut mitä on isänmaallisuus. Nyt tiedän vastauksen.
Kuten hyvin tiedetään on Kokoomuspuolue suomen isänmaallisin puolue. Näin ollen sen harjoittama hallituspolitiikkakin on luonnollisesti isänmaallista. Tällä viikolla hallituspuolueet viimein tekivät sen suuren isänmaallisen teon, jota niiltä on pitkään odotettu. Hallitus nimittäin sai luvan myydä pois vähemmistöosuutensa muun muassa Kemirasta ja Rautaruukista. Valtionyhtiöiden yksityistäminen on siis sitä suurta isänmaallisuutta, jota Kansalliselta Kokoomukselta voidaan odottaa. Eihän varmaankaan olisi kovinkaan suuri yllätys jos nämä omistusosuudet päätyisivät ulkomaille. Niinhän siinä on aina tavannut käydä.
Ainoa asia mikä minua ihmetyttää on se, että mitä Kokoomuskaan tekee isänmaallisuudellaan sitten kun valtiolla ei ole minkäänlaista omaisuutta eikä otetta valtakunnan liike-elämään ja teollisuuteen. On varmasti Kokoomuksenkin vaikea olla ylpeä valtiosta, jolla ei ole minkäänlaista omaisuutta. Haluaisin nähdä miten Katainen siinä tilanteessa selittää veronkevennysten kannattavuutta. Varmastihan se on silloinkin paras keino ratkaista kaikki ongelmat. Ainiin! Tokihan Kokoomuksella on aina sekin vaihtoehto, että siirretään vastuu kaikesta kunnille!
Kyllä täytyy taas hiljaa purkaa kiukkua itsekseen. Hallitus sai kiukkuni nousemaan jopa niin paljon, että keräsin kaikki viimeiset kolikkoni, jotka jouluostoksilla olivat säästyneet ja marssin paikalliseen pankin konttoriin ja ostin 2 kappaletta Kemiran ja Rautaruukin osakkeita ihan vaan siksi, ettei ainakaan ne osakkeet päädy koskaan ulkomaille ja voin ne tarvittaessa lahjoittaa valtion pesämunaksi kun kaik' on mänt'.
Tok' kunnian ei halu vaan
saa meitä työhön, toimintaan,
mut myöskin onni synnyinmaan,
mut myöskin onni synnyinmaan.
Ps. Hyvää ja erittäin punaista joulua kaikille ja onnea vuodelle 2008. Olkoon se kaikin tavoin parempi kuin tämä vosi -07.
Näin Suomen 90-vuotispäivien tienoilla on puhuttu paljon itsenäisyydestä ja isänmaallisuudesta. Olen pitkään pohdiskellut mitä on isänmaallisuus. Nyt tiedän vastauksen.
Kuten hyvin tiedetään on Kokoomuspuolue suomen isänmaallisin puolue. Näin ollen sen harjoittama hallituspolitiikkakin on luonnollisesti isänmaallista. Tällä viikolla hallituspuolueet viimein tekivät sen suuren isänmaallisen teon, jota niiltä on pitkään odotettu. Hallitus nimittäin sai luvan myydä pois vähemmistöosuutensa muun muassa Kemirasta ja Rautaruukista. Valtionyhtiöiden yksityistäminen on siis sitä suurta isänmaallisuutta, jota Kansalliselta Kokoomukselta voidaan odottaa. Eihän varmaankaan olisi kovinkaan suuri yllätys jos nämä omistusosuudet päätyisivät ulkomaille. Niinhän siinä on aina tavannut käydä.
Ainoa asia mikä minua ihmetyttää on se, että mitä Kokoomuskaan tekee isänmaallisuudellaan sitten kun valtiolla ei ole minkäänlaista omaisuutta eikä otetta valtakunnan liike-elämään ja teollisuuteen. On varmasti Kokoomuksenkin vaikea olla ylpeä valtiosta, jolla ei ole minkäänlaista omaisuutta. Haluaisin nähdä miten Katainen siinä tilanteessa selittää veronkevennysten kannattavuutta. Varmastihan se on silloinkin paras keino ratkaista kaikki ongelmat. Ainiin! Tokihan Kokoomuksella on aina sekin vaihtoehto, että siirretään vastuu kaikesta kunnille!
Kyllä täytyy taas hiljaa purkaa kiukkua itsekseen. Hallitus sai kiukkuni nousemaan jopa niin paljon, että keräsin kaikki viimeiset kolikkoni, jotka jouluostoksilla olivat säästyneet ja marssin paikalliseen pankin konttoriin ja ostin 2 kappaletta Kemiran ja Rautaruukin osakkeita ihan vaan siksi, ettei ainakaan ne osakkeet päädy koskaan ulkomaille ja voin ne tarvittaessa lahjoittaa valtion pesämunaksi kun kaik' on mänt'.
Tok' kunnian ei halu vaan
saa meitä työhön, toimintaan,
mut myöskin onni synnyinmaan,
mut myöskin onni synnyinmaan.
Ps. Hyvää ja erittäin punaista joulua kaikille ja onnea vuodelle 2008. Olkoon se kaikin tavoin parempi kuin tämä vosi -07.
e enjte, 8 nëntor 2007
Matkalla sosialidemokraattiseen puolueeseen
Viime sunnuntaina järjestettiin Hämeenlinnassa sosialidemokratian suuntaa ja tulevaisuutta käsittelevä seminaari, jossa oli useita tasokkaita alustajia. Keskustelu oli erittäin rikasta ja korkeatasoista. Itse sain kunnian toimia tilaisuudessa puheenjohtajana.
Susanna Rahkonen mainitsi omassa alustuksessaan idean SDP:n matkaesitteestä. Hän sanoi näin: “Mekin voisimme perätä SDP:n matkaesitettä. Millaisesta pakettimatkasta on kyse ja minne olemme menossa? Kuuhun kenties? Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle, joten kannatan sitä.” Itse kehittelin päässäni ajatusta vielä hieman pidemmälle. Mitä tällaisessa matkaesitteessä lukisi jos sellainen kirjoitettaisiin?
Ensimmäisenä varmasti kerrottaisiin matkan varaamisesta eli liittymisestä SDP:hen. Mitä me siitä kertoisimme? Mistä matka ensinnäkin varataan? Kokoomuspuolueeseen voi liittyä tekstiviestillä mutta SDP:hen haluavan tulee anoa jäsenyyttä jostakin paikallisosastosta, jonka yhteystietojen saaminen saattaa olla työn ja tuskan takana.
Kun matka on saatu varattua, täytyy jotenkin päästä matkalle mukaan. Useinkaan ei tarjoudu muuta mahdollisuutta mennä mukaan kuin saapua osaston kokoukseen, jossa ei kuitenkaan tehdä kovinkaan usein politiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan käsitellään talousarviota ja toimintasuunnitelmia. Onko talousarvioiden ja toimintasuunnitelmien käsittely syy liittyä puolueeseen? Pelkäänpä ettei se sitä kovinkaan usein ole. Sitten kun vihdoin koittaa se hetki kun politiikan suuria linjoja vedetään puoluekokouksessa, on tavallisen rivijäsenen pääseminen sinne lähes mahdotonta. Ihmiset haluavat vaikuttaa puolueen kautta ja heille on tarjottava mahdollisuus vaikuttaa. Johonkin muuhunkin kuin talousarvioihin ja toimintasuunnitelmiin.
On kuitenkin yksi hetki jolloin uusia matkalaisia houkutellaan matkaan mukaan. Tämä hetki on neljän vuoden välein ja se hetki on juuri nyt. Kunnallisvaalien ehdokaslistat täytyy saada täyteen ja silloin uusia jäseniä kyllä etsitään joka paikasta. Luulenpa että myös ehdokkaiden löytäminen helpottuisi, mikäli jäseneksi liittyminen ja toimintaan mukaan tuleminen olisi helpompaa.
Täytyy toki tunnustaa että minä, 18-vuotias hämeenkoskelainen pikkupoika, olen saanut kyllä kokea monenlaista uutta ja avartavaa nyt jo 3 vuotta kestäneellä matkallani puolueessamme. Olen tänä aikana kuitenkin kiinnittänyt huomiota myös joihinkin epäkohtiin, joita yritin tuossa edellä hieman valottaa.
Tällä hetkellä matkaa SDP:hen voitaisiin suositella lähinnä omatoimimatkaajille, jotka saattavat nähdä vaivaa matkalle pääsemiseksi mutta eiköhän tehdä porukalla SDP:stä oikein kunnon seuramatka, jolle kaikki pääsevät ja jossa matkaohjelmansa ja sitoutumisensa toimintaan saa päättää itse!
Teksti on julkaistu Viikko-Häme -lehden Yhteiset asiat -palstalla 8.11.2007
Susanna Rahkonen mainitsi omassa alustuksessaan idean SDP:n matkaesitteestä. Hän sanoi näin: “Mekin voisimme perätä SDP:n matkaesitettä. Millaisesta pakettimatkasta on kyse ja minne olemme menossa? Kuuhun kenties? Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle, joten kannatan sitä.” Itse kehittelin päässäni ajatusta vielä hieman pidemmälle. Mitä tällaisessa matkaesitteessä lukisi jos sellainen kirjoitettaisiin?
Ensimmäisenä varmasti kerrottaisiin matkan varaamisesta eli liittymisestä SDP:hen. Mitä me siitä kertoisimme? Mistä matka ensinnäkin varataan? Kokoomuspuolueeseen voi liittyä tekstiviestillä mutta SDP:hen haluavan tulee anoa jäsenyyttä jostakin paikallisosastosta, jonka yhteystietojen saaminen saattaa olla työn ja tuskan takana.
Kun matka on saatu varattua, täytyy jotenkin päästä matkalle mukaan. Useinkaan ei tarjoudu muuta mahdollisuutta mennä mukaan kuin saapua osaston kokoukseen, jossa ei kuitenkaan tehdä kovinkaan usein politiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan käsitellään talousarviota ja toimintasuunnitelmia. Onko talousarvioiden ja toimintasuunnitelmien käsittely syy liittyä puolueeseen? Pelkäänpä ettei se sitä kovinkaan usein ole. Sitten kun vihdoin koittaa se hetki kun politiikan suuria linjoja vedetään puoluekokouksessa, on tavallisen rivijäsenen pääseminen sinne lähes mahdotonta. Ihmiset haluavat vaikuttaa puolueen kautta ja heille on tarjottava mahdollisuus vaikuttaa. Johonkin muuhunkin kuin talousarvioihin ja toimintasuunnitelmiin.
On kuitenkin yksi hetki jolloin uusia matkalaisia houkutellaan matkaan mukaan. Tämä hetki on neljän vuoden välein ja se hetki on juuri nyt. Kunnallisvaalien ehdokaslistat täytyy saada täyteen ja silloin uusia jäseniä kyllä etsitään joka paikasta. Luulenpa että myös ehdokkaiden löytäminen helpottuisi, mikäli jäseneksi liittyminen ja toimintaan mukaan tuleminen olisi helpompaa.
Täytyy toki tunnustaa että minä, 18-vuotias hämeenkoskelainen pikkupoika, olen saanut kyllä kokea monenlaista uutta ja avartavaa nyt jo 3 vuotta kestäneellä matkallani puolueessamme. Olen tänä aikana kuitenkin kiinnittänyt huomiota myös joihinkin epäkohtiin, joita yritin tuossa edellä hieman valottaa.
Tällä hetkellä matkaa SDP:hen voitaisiin suositella lähinnä omatoimimatkaajille, jotka saattavat nähdä vaivaa matkalle pääsemiseksi mutta eiköhän tehdä porukalla SDP:stä oikein kunnon seuramatka, jolle kaikki pääsevät ja jossa matkaohjelmansa ja sitoutumisensa toimintaan saa päättää itse!
Teksti on julkaistu Viikko-Häme -lehden Yhteiset asiat -palstalla 8.11.2007
e mërkurë, 31 tetor 2007
Ulkopolitiikan Itä-Länsi -turnaus
Täytynee jälleen päivittää blogiakin kun se on tässä kaikkien muiden kiireiden ohella jäänyt..
Lukiossa joutuu tekemään kaikenlaisia tutkielmia milloin mistäkin aiheesta. Nyt työn alla on historian tutkielma 1970-luvun suomalaisesta idänpolitiikasta ja tiedustelupalvelujen toiminnasta. Toisin sanoen lähtökohtanani oli Stasi-listoista käyty keskustelu ja sen alkuperäistaustojen selvittely. Yhtenä lähdeteoksenani on Jukka Seppisen teos: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Seppinen on lähdemateriaalinaan käyttänyt muun muassa Suojelupoliisin arkistoja ja sen tietoja.
Yllättävää minulle oli se tosiasia, että 1970-luvun poliittisen liikehdinnän ja Neuvostoliittoon kohdistuneen mielistelyn, lyhyesti sanottuna suomettumisen, arvostelijana viimevuosina profiloitunut Kansallinen Kokoomus ja sen nuoret toivot, kuten Ilkka Kanerva, Ilkka Suominen ja Pertti Salolainen olivat todellisuudessa erittäinkin hyvissä väleissä Neuvostoliiton suurlähetystön kanssa. Kirjassa esitetään Suojelupoliisin tietoihin perustuvana faktana, että kyseiset nuoret miehet ovat tavanneet Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n yhdysmiehiä useaan otteeseen 1970-luvun aikana.
Suomisen raportoidaan lounastaneen yhdessä KGB:n miesten kanssa ainakin 4 kertaa ja tavanneen useita kertoja myös kotioloissa. Erityisesti Neuvostoliiton lähetystön I sihteeri Feliks Krasnov tuli Suomiselle tutuksi. Ilkka Kanervan henkilökohtaisena KGB/Neuvostoliitto kontaktina on esitetty Anatoli Vasin ja Valeri Silov, joiden kanssa Kanerva lounasti ainakin 4 kertaa ja piti kontakteja yllä aktiivisesti myös muulloin. Erityisesti mieltäni lämmitti Kanervan sanomaksi kerrottu lause, jossa hän tunnusti suurta kunnioitusta Neuvostoliiton kansaa kohtaan. Kaikkein aktiivisin lörpöttelijä kuitenkin on kirjan mukaan Pertti Salolainen, joka on istunut iltaa Neuvostoliittolaisten tiedustelumiesten kanssa useita keroja sekä saunonut heidän kanssaan ahkerasti.
Näitä tietoja lueskellessa tulee varmaankin kaikille selväksi miksei Stasi-arkistoja avata, ainakaan tämän hallituksen aikana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Erkki Tuomioja, jota on kokoomuksenkin taholta väitetty aktiiviseksi juuri Neuvostoliiton suhteen, ei omaa minkäänlaisia merkintöjä mistään Neuvostoliittolaisten kanssa käydyistä ravintolailloista tai vastaavista. Mitäköhän mahtaisi Kanervan Iken Condi-kaveri sanoa näistä 1970-luvun touhuista?
Tänäpäivänä käydään keskustelua siitä kuka oli lääpällään itään 70-luvulla mutta käydäänköhän 30 vuoden kuluttua keskustelua siitä kuka oli lääpällään länteen 2000-luvulla? Toivottavasti käydään!
Lukiossa joutuu tekemään kaikenlaisia tutkielmia milloin mistäkin aiheesta. Nyt työn alla on historian tutkielma 1970-luvun suomalaisesta idänpolitiikasta ja tiedustelupalvelujen toiminnasta. Toisin sanoen lähtökohtanani oli Stasi-listoista käyty keskustelu ja sen alkuperäistaustojen selvittely. Yhtenä lähdeteoksenani on Jukka Seppisen teos: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Seppinen on lähdemateriaalinaan käyttänyt muun muassa Suojelupoliisin arkistoja ja sen tietoja.
Yllättävää minulle oli se tosiasia, että 1970-luvun poliittisen liikehdinnän ja Neuvostoliittoon kohdistuneen mielistelyn, lyhyesti sanottuna suomettumisen, arvostelijana viimevuosina profiloitunut Kansallinen Kokoomus ja sen nuoret toivot, kuten Ilkka Kanerva, Ilkka Suominen ja Pertti Salolainen olivat todellisuudessa erittäinkin hyvissä väleissä Neuvostoliiton suurlähetystön kanssa. Kirjassa esitetään Suojelupoliisin tietoihin perustuvana faktana, että kyseiset nuoret miehet ovat tavanneet Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n yhdysmiehiä useaan otteeseen 1970-luvun aikana.
Suomisen raportoidaan lounastaneen yhdessä KGB:n miesten kanssa ainakin 4 kertaa ja tavanneen useita kertoja myös kotioloissa. Erityisesti Neuvostoliiton lähetystön I sihteeri Feliks Krasnov tuli Suomiselle tutuksi. Ilkka Kanervan henkilökohtaisena KGB/Neuvostoliitto kontaktina on esitetty Anatoli Vasin ja Valeri Silov, joiden kanssa Kanerva lounasti ainakin 4 kertaa ja piti kontakteja yllä aktiivisesti myös muulloin. Erityisesti mieltäni lämmitti Kanervan sanomaksi kerrottu lause, jossa hän tunnusti suurta kunnioitusta Neuvostoliiton kansaa kohtaan. Kaikkein aktiivisin lörpöttelijä kuitenkin on kirjan mukaan Pertti Salolainen, joka on istunut iltaa Neuvostoliittolaisten tiedustelumiesten kanssa useita keroja sekä saunonut heidän kanssaan ahkerasti.
Näitä tietoja lueskellessa tulee varmaankin kaikille selväksi miksei Stasi-arkistoja avata, ainakaan tämän hallituksen aikana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Erkki Tuomioja, jota on kokoomuksenkin taholta väitetty aktiiviseksi juuri Neuvostoliiton suhteen, ei omaa minkäänlaisia merkintöjä mistään Neuvostoliittolaisten kanssa käydyistä ravintolailloista tai vastaavista. Mitäköhän mahtaisi Kanervan Iken Condi-kaveri sanoa näistä 1970-luvun touhuista?
Tänäpäivänä käydään keskustelua siitä kuka oli lääpällään itään 70-luvulla mutta käydäänköhän 30 vuoden kuluttua keskustelua siitä kuka oli lääpällään länteen 2000-luvulla? Toivottavasti käydään!
e mërkurë, 12 shtator 2007
Sosialidemokratian tulevaisuutta ja lyhyttä matematiikkaa
Krooninen kiire on jälleen kerran estänyt minua kirjoittelemasta ja päivittämästä Blogiani. Pahoitteluni siitä! (Jos näitä raapustuksia nyt ylipäänsä kukaan lukee)
Viimeisimmän blogimerkintäni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista palloilua politiikan ja koulun välillä. Politiikan kentällä tapahtuu jos vaikka mitä ja syksyn kirjoituksetkin painavat päälle. Lyhyesti sanottuna elämäni on ollut koulua, politiikkaa ja koulupolitiikkaa.
Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut muun muassa seuraavaa:
Hämeenkosken valtuusto, Suomen kokoomuslaisin muuten, on ehtinyt kokoontua ja päättänyt jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selvittelyä. Olen lisäksi ehtinyt ampua kolme sorsaa (En kuitenkaan ketään Kalevin sukulaisia, vaan heinäsorsia). Myös johtamassani Lammin lukion oppilaskunnassa on aloiteltu seuraajani etsimistä. Marjoja ja sieniäkin on täällä maaseudulla jo päässyt poimimaan ja muutenkin syksyn tulo alkaa näyttää väistämättömältä. Olen tänä aikana huomannut myös sen, että valtion erilaisia kortteja ja passeja toimittavan alihankkijan työntekijät ovat varmaankin kovia sienien ja marjojen poimijoita, sillä aseenkantolupani on jo 2 viikkoa myöhässä. Hämeen Sosialidemokraattien piirihallituskin ehti kokoontua päivänpoliittisten kysymysten äärelle. Ja matematiikan prelinkin olivat samalle viikolle laittaneet… The Simpsons Moviekin tuli katsastettua pankin tarjoamana, sillä eräs pankkiyritys on niin kiinnostunut eräässä toisessa pankissa lepäävistä eurosta ja 74 sentistä, että lahjoitti minulle elokuvaliput, jotta siirtäisin rahat heidän pankkiinsa. (En minä tiennyt että se kilpailu noin kovaa on!)
Mutta sitten päästäänkin jo viime sunnuntaihin…
Sunnuntainahan oli, kuten varmasti kaikki tiedämme, SDP:n tulevaisuusfoorumi Lahdessa, johon minua ei tosin kutsuttu mutta johon itseni kutsututin (suomenkielen kaunein sana). Kyseinen tilaisuus oli ehkäpä mieleenpainuvin poliittinen tilaisuus, johon olen koskaan osallistunut. Tilaisuus oli kaikessa kattavuudessaan erittäin antoisa ja antoi uutta energiaa poliittiseen työhön. Tilaisuus oli jopa niin hyvä, että kokosin kaiken rohkeuteni ja menin asian ilmoittamaan myös Don Eerolle ja samalla kiitin häntä hänen loistavasta puheestaan, jossa hän onnistui kiteyttämään kaikki oman sosialidemokratiani kulmakivet. Erityisesti puheen alkuosa oli erittäin napakka ja hyvä mutta lopussa toveri puheenjohtaja sortui kyllä liiaksi juttelemaan jotakin poliittista jargonia, josta hämeenkoskelainen poliittinen broilerikaan ei meinannut saada mitään selvää. Mikä kaikkein parasta, hän muisti mainita sanan SOSIALISMI puheessaan! Sain tilaisuudessa myös tilaisuuden keskustella monien samaa väriä tunnustavien tovereiden kanssa.
Ainiin! Täytyy myös muistaa tässä kohdin kiittää vielä kerran toveri Eero Vainiota, joka piti maanmainion puheenvuoron tulevaisuusfoorumin eräässä keskusteluryhmässä.
Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin kävi myös tulevaisuusfoorumin kanssa. Maanantaina alkoi jälleen arki. Tämä maanantai päivä oli kyllä sikäli erilainen, että toveri Skinnari vieraili koulullamme kertomassa hieman globalisaatiosta ja kansainvälisistä suhteista. Maanantai toi piristävän ruiskeen myös sikäli, että lähestulkoon lukematta saavutin matikan prelistä E:n, jota ihmetteli myös opettaja :)
Eilispäivä menikin lakitiedon kokeisiin lukiessa … Tänään sain taas lisäyksen titteleideni päättymättömään kymeen :) Olen nimittäin Lammin, Tuuloksen ja Hämeenkosken alueellisen nuorisoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Huhheijaa! kaikkeen sitä pitääkin aina itsensä työntää :D
Matematiikan kirjoitukset painavat päälle ja koultyöt kasaantuu mutta poliittinen työ jatkuu! Tai no.. voi olla että vähän takkuilee :) Blogiani en kuitenkaan lupaa päivitellä ennen kirjoituksia!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jälleen kerran täältä Hämeenkoskelta!
Viimeisimmän blogimerkintäni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista palloilua politiikan ja koulun välillä. Politiikan kentällä tapahtuu jos vaikka mitä ja syksyn kirjoituksetkin painavat päälle. Lyhyesti sanottuna elämäni on ollut koulua, politiikkaa ja koulupolitiikkaa.
Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut muun muassa seuraavaa:
Hämeenkosken valtuusto, Suomen kokoomuslaisin muuten, on ehtinyt kokoontua ja päättänyt jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selvittelyä. Olen lisäksi ehtinyt ampua kolme sorsaa (En kuitenkaan ketään Kalevin sukulaisia, vaan heinäsorsia). Myös johtamassani Lammin lukion oppilaskunnassa on aloiteltu seuraajani etsimistä. Marjoja ja sieniäkin on täällä maaseudulla jo päässyt poimimaan ja muutenkin syksyn tulo alkaa näyttää väistämättömältä. Olen tänä aikana huomannut myös sen, että valtion erilaisia kortteja ja passeja toimittavan alihankkijan työntekijät ovat varmaankin kovia sienien ja marjojen poimijoita, sillä aseenkantolupani on jo 2 viikkoa myöhässä. Hämeen Sosialidemokraattien piirihallituskin ehti kokoontua päivänpoliittisten kysymysten äärelle. Ja matematiikan prelinkin olivat samalle viikolle laittaneet… The Simpsons Moviekin tuli katsastettua pankin tarjoamana, sillä eräs pankkiyritys on niin kiinnostunut eräässä toisessa pankissa lepäävistä eurosta ja 74 sentistä, että lahjoitti minulle elokuvaliput, jotta siirtäisin rahat heidän pankkiinsa. (En minä tiennyt että se kilpailu noin kovaa on!)
Mutta sitten päästäänkin jo viime sunnuntaihin…
Sunnuntainahan oli, kuten varmasti kaikki tiedämme, SDP:n tulevaisuusfoorumi Lahdessa, johon minua ei tosin kutsuttu mutta johon itseni kutsututin (suomenkielen kaunein sana). Kyseinen tilaisuus oli ehkäpä mieleenpainuvin poliittinen tilaisuus, johon olen koskaan osallistunut. Tilaisuus oli kaikessa kattavuudessaan erittäin antoisa ja antoi uutta energiaa poliittiseen työhön. Tilaisuus oli jopa niin hyvä, että kokosin kaiken rohkeuteni ja menin asian ilmoittamaan myös Don Eerolle ja samalla kiitin häntä hänen loistavasta puheestaan, jossa hän onnistui kiteyttämään kaikki oman sosialidemokratiani kulmakivet. Erityisesti puheen alkuosa oli erittäin napakka ja hyvä mutta lopussa toveri puheenjohtaja sortui kyllä liiaksi juttelemaan jotakin poliittista jargonia, josta hämeenkoskelainen poliittinen broilerikaan ei meinannut saada mitään selvää. Mikä kaikkein parasta, hän muisti mainita sanan SOSIALISMI puheessaan! Sain tilaisuudessa myös tilaisuuden keskustella monien samaa väriä tunnustavien tovereiden kanssa.
Ainiin! Täytyy myös muistaa tässä kohdin kiittää vielä kerran toveri Eero Vainiota, joka piti maanmainion puheenvuoron tulevaisuusfoorumin eräässä keskusteluryhmässä.
Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin kävi myös tulevaisuusfoorumin kanssa. Maanantaina alkoi jälleen arki. Tämä maanantai päivä oli kyllä sikäli erilainen, että toveri Skinnari vieraili koulullamme kertomassa hieman globalisaatiosta ja kansainvälisistä suhteista. Maanantai toi piristävän ruiskeen myös sikäli, että lähestulkoon lukematta saavutin matikan prelistä E:n, jota ihmetteli myös opettaja :)
Eilispäivä menikin lakitiedon kokeisiin lukiessa … Tänään sain taas lisäyksen titteleideni päättymättömään kymeen :) Olen nimittäin Lammin, Tuuloksen ja Hämeenkosken alueellisen nuorisoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Huhheijaa! kaikkeen sitä pitääkin aina itsensä työntää :D
Matematiikan kirjoitukset painavat päälle ja koultyöt kasaantuu mutta poliittinen työ jatkuu! Tai no.. voi olla että vähän takkuilee :) Blogiani en kuitenkaan lupaa päivitellä ennen kirjoituksia!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jälleen kerran täältä Hämeenkoskelta!
Abonohu te:
Postimet (Atom)
